Fugazi: The Argument

Dischord

Pelko pois, koko maailman epäviralliset nuoriso-ohjaajat ovat jälleen täällä. Ian MacKayen johtama Fugazi on skeittipunkin edelläkävijä kymmenen vuoden takaa ja The Argument bändin kuudes albumi. Skeittipunkista on enää turha puhua Fugazin yhteydessä, mutta keski-ikäistymisestään huolimatta kavereiden asenne on edelleen rautaa. Tästä on AOR kaukana.

Levyn takakannesta löytyy edelleen tuttu teksti: $10 post paid in the U.S. Hinta on noussut takavuosista kahdella dollarilla, mutta edelleen oma levy-yhtiö takaa, että levyn hinta pysyy kurissa. Eli jos näet jossain Fugazin levyn maksavan yli 15 euroa, kyseessä on joko keräilyharvinaisuus tai kusetus. Fugazi ei kusetuksia harrasta, keski-ikää lähentelevät streittari-vegaani-skeittarit ovat tosissaan, heikkojen puolella ja vihaisia, edelleen. Nämä kaverit eivät ole hauskoja, eikä heidän musiikkinsa ole hilpeää.

Edellinen levy End Hits sisälsi jo varsin rauhallista materiaalia, kymmenen vuoden takainen tiukka mättö oli oppositiossa. Argumentilla Fugazi jatkaa kasvuaan. Tässä ei ole kyse vanhenemisesta ja väsymisestä, vaan kypsymisestä. Bändi on aina ollut musiikissaan kunnianhimoinen, moniulotteinenkin, ja siksi kilpailijoitaan monin verroin mielenkiintoisempi. Nyt mukana on jo jousia ja pianoa. Niille, jotka odottivat uutta Repeateria, The Argument on varmasti pettymys. Jos kuitenkin viitsii kuunnella levyn muutamaan kertaan hieman avoimemmin mielin, palkinto odottaa.

Pitkään aikaan ei ole tarvinnut levystä innostua näin paljon. The Argument on todella kovan luokan esitys bändiltä, joka ei ole koskaan tyytynyt kompromisseihin. Biisit kuten Life and Limb ja Strangelight laajentavat bändin ilmaisua uusille alueille, niin myös Ex-Spectatorin hämmentävät tuplarummut. Tällä levyllä ei ole ohilyöntejä. Rauhallisimmillaankin Fugazi kuulostaa vaaralliselta, bändillä on kissapedon ominaisuuksia. Perinteistä Fugazia edustaa Cashout: verse-chorus-verse, kuten Kurt Cobain aikoinaan asian ilmaisi. Levyn päättävä nimibiisi nivoo kaiken yhteen; maailma ei ehkä parane huomenna vaikka kuinka kohkaisi, mutta se ei tarkoita sitä, että pitäisi luovuttaa.

Jos Fugazi ei olisi koskaan tehnyt Red Medicinea, tässä loppuisivat ylisanat. Paljon on bändi saanut aikaan, mutta tämän jälkeen olen enemmän kiinnostunut Fugazin tulevaisuudesta kuin menneisyydestä. Ostakaa, teinit, vaikka seitsemän limpbizkittiä kaverillenne ja kahdeksan linkinparkkia isällenne käännytystarkoituksessa, mutta ostakaa yksi Fugazi itsellenne. Kaikki muuthan toki huomaavat, että toimittajalla on unohtunut nostalgiavaihde päälle. Onko?

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 15.10.2003:

Pisteet:

Juuri näin. Fugazia kaikille marsmarsheti.

Nimetön kommentoi 29.04.2005:

Pisteet:

Se on Fugazi, muuta ei tarvitse sanoa...
empä tiedä toista yhtä vaikuttavaa bändiä joka pystyy joka levylle tuomaan jotain uutta ja kuulostamaan silti itseltään.
Toivottavasti palaavat vielä yhteen!

JariJ kommentoi 16.10.2006:

Pisteet:

Ostin juuri Fugazin Red Medicine-vinyylin divarista eurolla ja täytyy myöntää että en muistanutkaan kuinka kovasta bändistä on kyse. Ainakin End Hits löytyy itseltäni joltain rupiselta kasetilta, ehkä jotain vanhempiakin, mutta nyt täytyy varmaan hankkia nämä muutkin. Tämä The Argument aivan ensimmäiseksi.