Aphex Twin: Drukqs

Warp Records

Aphex Twinin levymyynti tuskin pieneni, kun Thom Yorke sanoi useammassakin haastattelussa kuunnelleensa kyseistä artistia ahkerasti ennen Kid A:n sessioita. Väärää puuta ei Yorke kuitenkaan kehunut, sillä onhan Aphex Twinin tuotanto ollut omalla sarallaan vertaansa vailla. Siviilissä Richard D. Jamesina tunnettu Aphex Twin on studiovelhojen aatelia ja kokeilevan konemusiikin guru, jota raja-aidat eivät pidättele.

Drukqs päättää albumirintamalla viiden vuoden hiljaiselon, joten odotukset ovat toki korkealla. Eikä tähän sadan minuutin tuplaan oikein voi olla pettynyt. Mukana on kaikkea mahdollista drum'n'bass-meiningeistä rauhalliseen pianofiilistelyyn. Hetkittäin skitsofreeninen rytmittely menee raivostuttavan rajamaille, mutta setti pysyy kasassa ihailtavasti. Levyssä riittää kuuntelemista loputtomiin, vaikka raidat rakentuvat varsin vähistä elementeistä. Flipperien ystävänä on varsin huvittavaa huomata, että mukana on myös tuttuja efektejä Fish Tales - klassikkoflipperistä. Vanhat äänet ovat tässä todellakin uudessa ympäristössä.

Aphex Twin on Aphex Twinin ainoa kilpailija, mutta tässä tapauksessa kuitenkin turhan kova. Richard D James Albumin ja Selected Ambient Works 85-92:n omistajille Drukqs ei sittenkään tarjoa mitään mullistavaa, vaikka rima on edelleen korkealla. Sataminuuttinen setti on kyllä ehdottomasti hintansa väärti ja pakko-ostos kaikille fanaattisille kannattajille. Aphex Twinin asema ei horju, mutta siitä huolimatta uusia suuntia olisi odottanut enemmän. Nyt tämä vaikuttaa pakostakin Jamesin komerosiivouksesta kyhätyltä kokoelmalta niille, joiden mielestä Idiotique oli Kid A:n paras biisi. Mutta kuten sanottua, Aphex Twinin komeropölykin on kiinnostavampaa kuin useimpien artistien parhaat yritelmät. Perjantai-illan taustameteliksi tai arki-iltapäivän todella paneutuvaan kuunteluun.