Julkaistu: 09.11.2004
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
AHS-Tuotanto
Tommi Ignatiuksen johtama Ignatius koostuu levymuodossa jopa kymmenestä soittajasta, joiden luoma keitos soittaa melankolista suomirockia hyvinkin pienimuotoisista popkudelmista raskaampaan särökitarointiin. Katariina Korpin haltiahenkiset kannet viestisivät fantasiapopin suuntaan, mutta enemmän kokonaisuus pitää sisällään maanläheistä, melko yksinkertaista suomenkielistä rockmelankoliaa, jota kuorruttaa niin Tommin yhdessä naisäänten kanssa tulkitsemat melankoliset vokaalit kuin viulut, koskettimet ja saksofoni. Kaikkea tilanteen mukaan...
Levyn aloittaa nykivällä skahumpalla herkistelevä Etsijä, joka lähtee kerrossa säröilemään raskaammin. Untuvia puhallan esittelee toimivan vuorottelulaulun naisäänen kanssa levyn parhaimmistoon nousevassa keinuvassa popkaunokaisessa. Herkkää ja kaunista tarinaa minun korvaani niin tutusta suomirock-aiheesta, itsemurhasta: tyttö vain lensi, lensi pois, hän ei kestänyt maailmaa.... Viuluilla tunnelmoiva Ei hän näe jatkaa poplinjoilla tyylikkäästi, pienieleisesti herkistellen. Edelleen pienesti ja melko hilpeän haikeasti kuoleman jälkeisiä tunnelmia tarkasteleva Mustasukkaisuuden sävelet nostaa mieleen jopa Noitalinna Huraa!:n kaltaista hippiherkistelyä. Samanlaista herkkää, jopa naivistista otetta on molemmissa. Mennyttä mutta muistoissa polkaisee rokkivaihteen taas silmään hiukan samoissa aihepiireissä, sydämiä murtuu ja niin edelleen. Bossapoppaileva Sinä valoni jatkaa säröilevän kitaran paahteessa, levyn raskainta poljentoa käyttävä nimibiisi Sinä seppelöit laahaa jäykästi kuin Timo Rautiaisen Surupuku, tosin Ignatiuksen juhlapuku on valkoinen, niin kuin on aina ollut... Hilpeämpään suuntaan kurkottava Maailman siivillä silittelee jälleen pienoisella naivistisella popilla, Kielletty hedelmä saa lankeamaan kaihoisasti, vaikka suruhuntu vielä riippuukin kasvoilla. Bossasilittely Tule luokseni tuo unisen kahvilajazz-saksofonin keitokseen, uneen vaipuvan Valomerkin kohdalla levyn raskaammat särösävyt ovat jo haipuneet muistoista.
Ignatiuksella on selkeä kaava rakentaa herkkää ja melankolista särkyneen sydämen poppista, josta on haluttu tehdä suomirokkia särökitaralla. Jotenkin vain ne parhaat palat silittelevät niitä säröttömiä pikkuruisia popkudelmia, jotka nekin ottavat itsensä melkein liian tosissaan. Ainakin minulle homma putoaisi paremmin, jos tunnelin päässä näkyisi enemmän valoa, kuten kyllä levyn loppupuolella alkaakin näkyä. Ja pientä annosta leikkimielisyyttä kaipaisin herkistelypoppiin, rokkipuolesta taas en juuri mitään sen sykähdyttävämpää löytänyt.
Suomirokin ja melankoliapopin ristisiitosta.
Ignatius T - laulu ja kitara
Matti Rantala - basso
Ignatius S&J - taustalaulu
Hannes Asikainen - akustinen kitara
Antti Vuori - kitara ja saksofoni
Veli-Matti Suihkonen - rummut
Tommi Ahonen - kitara, koskettimet, taustalaulu ja basso
Aili Deiwiks & Tuuli Suominen - viulu
(Päivitetty 09.11.2004)
Kommenttien keskiarvo:
Greetz Hamster