The Neutrinos: Sick Love

Wet Nurse

Englannin Norwichista kotoisin oleva The Neutrinos läväyttää debyytillään 12 raidan annoksen eloisaa pop-rockia, johon on sotkettu mukaan alternative- ja punk-vaikutteita paikoin reilummankin puoleisesti. Yhtyeen kiistaton keulahahmo on vokalisti Karen Reilly, jonka ilmaisu, ääni ja olemus ovat kuin yhdistelmä P. J. Harveyn raivoa ja Garbagen Shirley Mansonin vaaraa tihkuvaa flirttailua. Ja mikä viisainta, tämän kortin varaan The Neutrinos pitkälti perustaa koko juttunsa.

Esikoislevyn kappaletusina on tunnelmallisesti hyvin ailahteleva ja epätasainen, mutta kokonaisuutena Sick Love jaksaa silti kantaa lähes loppuun asti. Kuten niin usein debyyteillä, niin myös nyt levyn alkupuoli on selvästi tasokkaampi kun kaikki mitä osataan ladataan ensimmäisille raidoille. Levytysuran avauksena toimiva perusrockpala Handsome Beast yrittää niin epätoivoisen kovasti olla hitti, ettei sitä jaksa montaakaan kertaa kuunnella. Toisena soiva Puckered Arse tipauttaa vauhtia kääntäen vain kertosäkeissä hieman kaasua. Kyseessä on toimiva, groovaava biisi, joka osoittaa samalla että ryhmä osaa ihan oikeastikin soittaa. Seuraavaksi koittavatkin jo pitkäsoiton parhaat hetket. Keveästi käynnistyvä Girl With Three Names tunnelmointi tuo muassaan ehkäpä suorimmat assosiaatiot P.J.:n suuntaan, kun taas jatkoksi soiva Murder vie tunnelmaa juurevasti rullaavista säkeistöistä vihasta säkenöiviin kertseihin. Nämä kaksi herkkua osoittavat että parhaimmillaan The Neutrinos on ällistyttävän tiukka ja kiistattoman taitava ryhmä.

Jos kyseessä olisi neljän biisin EP tähditys olisi jo lähellä täyttä, mutta ikävä kyllä pitkäsoitto on tässä vaiheessa edennyt vasta kolmanneksen verran. Toki jälkipuoleltakin löytyy vahvoja vetoja, kuten vaikkapa junttaavaan toistoon tukeutuva Blood Red Lips tai levyn päätöksenä kuultava piiloraita, mutta jännite tahtoo silti hieman kadota etenkin viimeisen vartin aikana. Ihan kelvollinen uran avaus tämä kuitenkin on, ja materiaali toiminee livenä kuin häkä.