The Thrills: Let’s Bottle Bohemia

EMI

”The Thrills – Irlannin poikien seikkailut isossa Amerikassa.” En ole vielä lukenut yhtään The Thrills-yhtyettä koskevaa artikkelia tai arvostelua, jossa ei olisi muistettu mainita sitä miten amerikkalaisilta he yrittävät kuulostaa. Ekalla levyllä hämmästely oli vielä hyväntahtoista, mutta Let’s Bottle Bohemian ilmestyessä kelkka oli jo kääntynyt täysin päinvastaiseen suuntaan. Itseäni tämän kaltainen jeesustelu ottaa suunnattomasti aivoon, yrittäähän todellisuudessa joka toinen eurooppalainen pumppu ainakin epäsuorasti napata vaikutteensa Atlantin toiselta puolelta. Kuulostaako esimerkiksi U2 mielestänne jotenkin irlantilaiselta?

Kun kyse ei kuitenkaan ole maatiedosta, keskitytään musiikkiin. The Thrillsin kakkoslevy on ihan hyvä näyttö bändiltä, jonka liian monet tuomitsevat vain ohimeneväksi ilmiöksi. Ymmärrettävää sinänsä, onhan näitä The-alkuisia bändejä on tullut parin viime vuoden aikana naurettava määrä. Suurin osa niistä on täysin lahjattomia aallonharjalla ratsastajia, osa ei. Let’s Bottle Bohemian perusteella uskallan rankata The Thrillsin jälkimmäiseen lokeroon. Ei täysin lahjaton sakki pystyisi kirjoittamaan esim. Whatever Happened To Corey Haim?-biisin kaltaista kitarapop-muotovaliota. Kappaleen kuultuani oli aivan pakko tsekata mitä tälle 80-luvun teinileffastaralle kuuluu nykyään. No – sieltähän löytyi varsin tuttu Hollywood-tarina; liikaa viinaa, huumeita ja seksiä ja useampikin huono roolivalinta. Katkaisuhoidon jälkeen Haim on näytellyt pääasiaalisesti tv:n puolella ja muutamissa suoraan videovuokraamoihin tulleissa b-rainoissa. Itse biisi on kuitenkin loistava – ei mattinykäsmäinen ”lyödään vielä lyötyä”-tilitys, vaan oikeasti vilpitön oodi menneille ajoille ja sairaalloiselle nuoruuden ihannoinnille. Kypsän yhtyeen merkki, sanon minä.

Toista täysosumaa ei The Thrills ole uutukaiselleen onnistunut sorvaamaan, mutta keskiarvon ylittäviä biisejä sillä on monia. Not For All The Love In The World on hieman naivi rakkaudentunnustus, mutta sitähän rakkaus puhtaimmillaan on – hymyilevien hölmöjen hommaa. Our Wasted Livesilla The Thrills ruotii täysin eri asioita, mutta tulokset ovat näinkin hyviä

The Thrillsin ilmaisussa ei ehkä ole mitään radikaalia, mutta ei näin aina tarvitsekaan olla. Joskus perinteitä kunnioittava musiikkikin voi kuulostaa tuoreelta. Levyn kansi on tosin aivan hirveä.

Kommenttien keskiarvo:

kipinahepo kommentoi 29.12.2004:

Pisteet:

Ensimmäisen levyn taika on poissa...tiedä häntä mihin pojat ovat sen matkallaan hukanneet, mutta let's bottle bohemia on erittäin vaisu teos verrattuna The Thrillsin ekaan. Vähän sitä samaa, muttei kuitenkaan.