Julkaistu: 04.11.2004
Arvostelija: Mika Roth
Tortuga
Vuoroin hurisee hiljainen ja rauhaisa ambient, välillä isketään metalcore/hardcore vaihde silmästä läpi. Old Man Gloom ei siis tarjoile mitään jokapojan poppailua vaan taiteilee jossain hyvin kaukana tavallisuuden aukeista maisemista, lienevätkö enää edes samalla planeetalla.
Yleensä kahden musiikkityylin yhdistäminen tarkoittaa niiden sekoittamista ainakin jossain määrin toisiinsa. Old Man Gloom ei tähän tekotapaan usko, vaan Christmas –levyn äänimaisemat liikkuvat äärirauhallisesta äärirankkaan ilman mitään sen kummempia johdatuksia / hybridejä. Toisin sanoen bändin musiikillisessa sekoituksessa on vain isoja kimpaleita jompaa kumpaa tyyliä. Huolimatta voimakkaasta kaksijakoisuudesta, tai enkäpä juuri sen ansiosta – kuka tietää, levyllä on tiettyä vetovoimaa, vaikkei sitä olekaan helppo lähestyä. Saattaa olla etten ymmärrä jotain tärkeää sanomaa tai ideaa tästä lätystä, mutta ei tämä oikein uppoa. Metalcore osuudet kulkevat ihan mukavasti, mutta jos keskittyy kuuntelemaan niitä vain metalcorena ei tulos ole turhan mairitteleva. Myös pitkät surinaosuudet tuntuvat hieman turhan tarkoitukselliselta outoudelta, enkä onnistu löytämään niistä kovinkaan ihmeellisiä neroleimauksia.
Christmasin vahvimmaksi puoleksi jääkin sen hitaasti luoma yleinen tunnelma, joka nouseekin hetkikkäin lähes Fellinimäisen arvaamattomaksi tai Lynchimäisen vaaraa uhkuvaksi. Etenkin Close Your Eyes, Roll Back Into Your Head on malliesimerkki vahvimmista hetkistä. Ikävä kyllä suurin osa ajasta kuluu paljon turhemmassa häröilyssä. Niin, tai sitten en kuule sitä jotain minkä moni muu näyttää kuulevan.
Vuoroin hurisee hiljainen ja rauhaisa ambient, välillä isketään metalcore/hardcore vaihde silmästä läpi. Old Man Gloom ei siis tarjoile mitään jokapojan poppailua vaan taiteilee jossain hyvin kaukana tavallisuuden aukeista maisemista, lienevätkö enää edes samalla planeetalla.
Kotisivut: www.tortugarecordings.com
Kommenttien keskiarvo:
Ja välillä suorastaan itkua. Aikaisemmilta levyiltä OMG on uudestaan ja uudestaan löytänyt riffien helmejä jotka he ovat tyylilleensä uskollisesti käyttäneet kerran jossain alle minuutin pituisessa kappaleessa, ja sitten unohtaneet tämän suorastaan loistavan ja biisinalun. Se tuottaa tuskaa.
Toinen syy miksi OMG:tä on vaikea ymmärtää on se että bändin jäsenet eivät ole kovin tosissaan. Bändiin kuuluu ne kovimmat hardcore soittajat ISIS:ksestä, CAVE IN:istä ja CONVERGE:stä. Aaron Turnerin kädenjälki tuntuu ja kuuluu ja vaikka OMG onkin huomattavasti erinlaisempaa kuin ISIS, voi sitä kuunnella ISIS:ksen rinnalla ilman suurempaa tuskaa.
Ensinmäinen vihje että bändi ei ole aivan tosissaan on bändin nimi joka lyhentyy "OMG" (Oh My God), joka taas on jenkki-teinityttöjen heittämä chatti kommentti. Yleensä "LOL":in jälkeen. Toinen on heidän pakkomielteensä apinoihin. Useassa biisissä löytyy viitteitä apinoihin ja sanat "human (de)evolution theory" mainitaan useammallakin levyllä. Voit myös ottaa yhteyttä "OMG Institute":een ja pyytää lisätietoja. Jos uskallat. Christmas levyltä löytyy myös lista 27:stä asiasta mitkä tekisi erään herroista iloisemmaksi. Näihin kuuluu toive numero kolmetoista jossa lukee "Middle finger that can be seen from space". Levyn kansiteksteistä löytyy myös kirje mieheltä joka tutkii näkymättömiä talvi-susia...
Niin, eiköhän kaikille tullut selväksi että levy on hyvin kaukana tosikkonaamaisesta angstista, vaikka tyhmempi voisi näin olettaakin ensikuulemalla. Mutta eiköhän biisin "Something for the Mrs." erikoinen spoken-word litania jo tee aihepiirin selväksi.
Mutta OMG:n Christmas on nerokas levy jos sitä kuuntelee sopivalla korvalla. Valhalla:n jytäävä riffi on suorastaan parhaimmistoa hardcore puolelta ja itku meinaa tulla siitä että kyseinen riffi elää vain kolmisenkymmentä sekuntia ennenkuin tuttuun OMG tyyliin se mennään ja teloitetaan ilman suurempia harkintoja.
Jos nautit kahdeksan minuutin synkistä ja ahdistavista ambient hurinoista ja pehmeistä piiloonmiksatuista kitaroista ennenkuin uskomaton kitaravalli CAVE IN ja ISIS tyyliin jysähtää korviin, niin OMG on juuri sinulle. Jos et pysty käsittämään miksi kukaan haluaisi kuunnella kahdeksan minuuttia pörinää vain siksi että voisi nauttia minuutin tai kahden verran särinää, niin suosittelen harkitsemaan kahdesti.
Tämä vaatii laajempaa tajuntaa sekä erikoista musiikkimakua.
Ja huumorintajua.