Julkaistu: 22.02.2002
Arvostelija: Jari Jokirinne
White Jazz
Marky Ramonea voisi verrata mummolan vanhaan, mutta hyvin huollettuun traktoriin. Kummatkin jyystävät edestakasin tuttua peltoa ja poikkeavat ennaltamäärätyltä uralta vain juottohetkeä varten. Ja se neste mitä näiden uroiden tankkiin laitetaan, ei sitten ole mitään lyijytöntä ysivitosta, vaan sakeinta laatuaan olevaa dieseliä.
Jos The Ramonesin jo väsähtämässä ollut kone leikkasikin Joye Ramonen kuoleman myötä lopullisesti kiinni, voi kannuttaja-Ramonen uudelle bändille ennustaa pitkää ja avointa moottoritietä. The Speedkings-yhtyeen päämekaanikko Nick Cooper kun vääntää kitarastaan niin energistä räkäpunkkia että luulisi äijille löytyvät yleisöä hieman nuoremmastakin sukupolvesta. Varsinkin kun levyt lyriikat ovat taattua ”lobotomiaa & liimaa”-osastoa; esim. biisit Fuck Shit Up!, Burning Rubber, Teenage Rock’n’Roll Suicide, Sex Phone Girls saattavat vihjaista että kyseessä ei kenties olekaan Celine Dionin uusin hengentuote.
Osuvimpia viitekehyksiä levylle voisi olla Motörheadin tai Hellacoptersin varhainen tuotanto. Kaljoittelun tai muun tyhjäkäynnin taustameluksi sopivia kertosäkeitä Ramone & Co. tarjoilee valitettavan kitsaasti - ainoastaan Girls & Gasoline-mättö kieputtaa niin että ne kuuluisat sukat pyörivät jaloissa. Livenä tämä partio lienee murhaava, joten jos matkalle osuu, niin siellä nähdään.
