Autumnblaze: Words Are Not What They Seem

Prophecy

Viime vuonna albumillisen akustisia versioita biiseistään levyttänyt Autumnblaze on ottanut jälleen sähköiset soittimet käyttöön. Keulahahmonsa vokalisti/kitaristi Markus B:n johdolla Autumnblazen pursi on kääntynyt taas kohti niitä tuttuja Opeth – Katatonia – Anathema maisemia, jotka ovat aiemminkin määrittäneet merkittävästi bändin soundia ja itsensä ilmaisua.

Melodisen melankolinen rakentelu perustuu paljolti Markus B:n kauniin tenhoavan ja vahvan äänen varaan. Herran puhdas ja matala ääni saa helposti vakuuttumaan siitä että surun kauneus on sitä todellisinta, syvintä kauneutta. Toinen hallitseva elementti on kitara, joka vuoroin raskaasti möyryten, vuoroin taas heleästi soiden myötäilee laulun polveilua. Rytmipuolella ei ihmeellisyyksiin ylletä ja taustoilla liikkuvat koskettimetkin jäävät lähinnä statistin rooliin.

Kappalemateriaaliltaan levy on hyvin hankala, sillä vaikka biisit toki soundaavat hyvin yhteen eivät ne onnistu muodostamaan kovinkaan ehyttä kokonaisuutta. Osittain vika on kappalejärjestyksessä, mutta isompi syy on muutaman raidan suora täytteenoloisuus. Pahimman kauneusvirheen albumille aiheuttaa kuitenkin Angelo Badalamentin Falling kappaleen raiskaus. Kyseinen sävellyshän löytyy Twin Peaks soundtrackilta ja suurena David Lynch ja Badalamenti fanina en voi antaa tätä täysin turhaa ja tarpeetonta coverointia anteeksi. Parhaimmillaan Autumnblaze on hitaammissa maalaluissa joissa se ei yritä kuulostaan niin kovin rockilta. Näitä upeita hetkiä edustavat parhaimmin tunnelmointiraita To The River sekä hieman koneistakin tukea ottava Message From Nowhere.

Hieman päämäärättömältä kuulostava Words Are Not... ei onnistu vakuuttamaan, mutta toisaalta se lupaa kuitenkin sen verran että yhtyettä kannattaa pitää silmällä tulevaisuudessakin.