Autumnblaze: Words Are Not What They Seem

Prophecy

Viime vuonna albumillisen akustisia versioita biiseist��n levytt�nyt Autumnblaze on ottanut j�lleen s�hk�iset soittimet k�ytt��n. Keulahahmonsa vokalisti/kitaristi Markus B:n johdolla Autumnblazen pursi on k��ntynyt taas kohti niit� tuttuja Opeth � Katatonia � Anathema maisemia, jotka ovat aiemminkin m��ritt�neet merkitt�v�sti b�ndin soundia ja itsens� ilmaisua.

Melodisen melankolinen rakentelu perustuu paljolti Markus B:n kauniin tenhoavan ja vahvan ��nen varaan. Herran puhdas ja matala ��ni saa helposti vakuuttumaan siit� ett� surun kauneus on sit� todellisinta, syvint� kauneutta. Toinen hallitseva elementti on kitara, joka vuoroin raskaasti m�yryten, vuoroin taas hele�sti soiden my�t�ilee laulun polveilua. Rytmipuolella ei ihmeellisyyksiin yllet� ja taustoilla liikkuvat koskettimetkin j��v�t l�hinn� statistin rooliin.

Kappalemateriaaliltaan levy on hyvin hankala, sill� vaikka biisit toki soundaavat hyvin yhteen eiv�t ne onnistu muodostamaan kovinkaan ehytt� kokonaisuutta. Osittain vika on kappalej�rjestyksess�, mutta isompi syy on muutaman raidan suora t�ytteenoloisuus. Pahimman kauneusvirheen albumille aiheuttaa kuitenkin Angelo Badalamentin Falling kappaleen raiskaus. Kyseinen s�vellysh�n l�ytyy Twin Peaks soundtrackilta ja suurena David Lynch ja Badalamenti fanina en voi antaa t�t� t�ysin turhaa ja tarpeetonta coverointia anteeksi. Parhaimmillaan Autumnblaze on hitaammissa maalaluissa joissa se ei yrit� kuulostaan niin kovin rockilta. N�it� upeita hetki� edustavat parhaimmin tunnelmointiraita To The River sek� hieman koneistakin tukea ottava Message From Nowhere.

Hieman p��m��r�tt�m�lt� kuulostava Words Are Not... ei onnistu vakuuttamaan, mutta toisaalta se lupaa kuitenkin sen verran ett� yhtyett� kannattaa pit�� silm�ll� tulevaisuudessakin.