Twilight Guardians: Wasteland

Spinefarm

Neljä vuotta sitten esikoisensa julkaissut kotimainen Twilight Guardians päätyi debyyttinsä jälkeen silloisen levy-yhtiönsä Ö-mappiin, josta se löysi tiensä ulos vasta hiljattain kun oikea yhtiö osui kohdalle. Uuden firman mukana prosessiin saatiin myös todella kova nimi tuottajaguru Mikko Karmilan astuessa mukaan kuvaan. Twilight Guardiansin suosimassa melodisessa powermetallissa, jossa vilahtelee niitä tuttuja progemetallinkin häivähdyksiä, onnistuneet soundit ovatkin kultaa kalliimpia.

Aloituksena tarjottava Weak Generation määrittää napakan nopeasti yhtyeen musiikilliset rajapyykit. Bändin tarjoama keitos sisältää nopeaa positiivishenkistä powerjuoksutusta, puhdasta englanninkielistä vokalisointia, yllin kyllin soittotaitoa sekä melodioita, melodioita ja vielä kerran melodioita. Elikkäs hyvin Strato–henkisessä maisemassa tässä liikutaan. TG:n onneksi bändi on kuitenkin paljon muutakin kuin vain jälleen yksi uusi hiilikopio alan suuruuksista. Laulaja Vesa Virtasen ääni omaa riittävästi persoonallisuutta, vaikka tuntuukin tällä erää joissain biiseissä vähän hautautuvan soitannan alle. Lisäksi erityisesti kitaristi Carl-Johan Gustafsson osoittaa olevansa tekijämies tontillaan.

Ensimmäisellä ja toisella kuuntelukerralla Wasteland lipui vielä liian nopeasti ohitse, mutta mitä kauemmin kiekko kiersi soittimessa sitä paremmalta se alkoi kuulostamaan. Kymmenen siivun joukosta eliitiksi erottuivat aikaa myöten neljäntenä soiva, kovasti hitille tuoksuva Angels, sekä heti perään kuultava, edellistä tummempi ja uhmakkaampi King Of The Wasteland. Myös alkupuolella soiva kaahausraita Search For Grace tipahtaa sopivassa mielentilassa kuin alasin.

Kaikki yhtyeet ja artistit on raa'asti jaoteltavissa kahteen joukkoon, niihin jotka kuulostavat paremmalta levyllä ja niihin jotka vakuuttavat taas paremmin livenä. Twilight Guardians kuuluu viime viikkoisen keikkansa valossa eittämättä jälkimmäiseen ryhmään, sillä yhtye ei nouse Wastelandilla vielä potentiaalinsa tasalle. Hyvää syntyi mutta priimaankin olisi rahkeita. Toisaalta yhtyeen tulevaisuuden kannalta on lupaavaa, että paras biisi jonka se em. keikallaan soitti oli aivan uunituore maistiainen joka ei ollut vielä ehtinyt tälle pitkäsoitolle.