Hekate: Goddess

Prophecy

Reilun vuosikymmenen ikäisen Hekaten musiikki liikkuu jossain pakanallisen neofolkin maisemissa, lähellä dark wavea mutta kuitenkin sen verran siitä etäällä, että ilmaisu pysyy iloisen kevyehkönä. Laulukielinä toimivat niin englanti, ranska, nykyinen ja keskiaikainen saksa, kuin hieman eksoottisemmatkin kielet. Yhtye onkin onnistunut häivyttämään tehokkaasti perinteisen saksalaisen identiteetin hakiessaan yleiseurooppalaisen keskiaikaista ilmettä.

Saksalaisuudestaan huolimatta, tai ehkäpä juuri sen takia, Hekate onnistuu kuulostamaan useilla raidoilla tuoreelta ja erittäin kelttiläiseltä. Vahvat viitteet Dead Can Dancen, sekä paikon jopa Enyan ja Eran suuntaan eivät pysty himmentämään sitä, että visionäärisen yhtyeen toteutus on rautaisen ammattitaitoista. Alalla joka kärsii pahoin edellä mainittujen yhtyeiden loputtomista klooneista, pystyy Hekate luomaan jotain aivan uutta. Suuri kunnia tästä kuuluu vahvalle vokalistikaksikolle, joista etenkin naispuolisen ilmaisu on täynnänsä voimaa ja lämpöä. Kaikki lauluosuudet lauletaan puhtaasti melodisuutta vaalien. Lyriikat (niiltä osin kuin kielimuurien takia niitä ymmärsin) keskittyvät keskiaikaisiin myytteihin joissa Graalin malja, pyöreän pöydän ritarit ja Morgan La Fey vilahtelevat. Hekate käyttää soitannossaan ennakkoluulottomasti niin nykyaikaisia kuin keskiaikaisiakin soittimia. Vokaaleja on siellä täällä kevyesti efektoitu ja taustoissa on käytetty joissain kohdin konevoimaa, tosin onneksi säästellen.

Goddess tarjoaa 11 sävellyksen ja miltei tasan tarkkaan tunnin mittaisen matkan, joka vie kuulijaa ritareiden turnajaistunnelmista vaarojen kautta aina mystisempiin tunnelmiin asti silkkitien tuolle puolen. Toteutus on hetkellisistä massiivisuuden puuskistaan huolimatta suhteellisen kevyt, mikä toimii tällä kertaa kokonaisuuden eduksi. Kaunista musiikkia joka löytää takuulla kuulijansa omassa genressään.