Julkaistu: 17.10.2004
Arvostelija: Mika Roth
Listenable
1990-luvun alkupuolelta asti tiivisti black-genressä mukana ollut ranskalainen Anorexia Nervosa ei turhaan usko uudistumisen voimiin. Kun monet muut genren ryhmät pyrkivät muuttamaan ja muokkaamaan ilmaisuaan jokaisella uudella levyllään jatkaa Anorexia Nervosa tällä uusimmalla albumillaan tasan niillä samoilla raiteilla joilla se on koko uransa puskenut eteenpäin.
Yhtyeen hyväksi sanottakoon kuitenkin heti alkuun, että se tuntee sarkansa ja alan eri metkut paremmin kuin hyvin. Emme kuitenkaan elä enää 90-lukua, mitä ranskalaisryhmä ei ole tosin näyttänyt ainakaan vielä huomaavan. Yhtye rakentaa mustan messunsa nopean kitaroinnin, katedraalin kokoisten kuorojen, mahtipontisten koskettimien sekä jatkuvan raa’an rääkymisen ortodoksisin voimin. Sävellykset ovat pitkiä, kovasti melodisuuteen taipuvaisia teoksia, jotka tosin sinfonisuudessaan kasvavat usein jo itse elämää suuremmiksi. Välillä seesteisemmät hetket katkaisevat rankimman paahdon ja voipa seasta onkia joitan uusklassisiakin elementtejä.
Kolmantena soiva Sister September nousee ensin alun ja pidemmän päälle koko levyn upeimmaksi hetkeksi, osoittaen että kyllä niistä vanhoistakin palikoista saa kasattua vielä uusia yhdistelmiä. Soundit ovat massiivisuudestaan huolimatta hyvin balanssissa, vaikka kitaroita olisi ehkä saanutkin nostaa hieman enemmän esille. Redemption Process on kokonaisuutena hyvä levy, vaikka mitään uutta se ei tarjoakaan. Mikäli tämäkin lätty olisi julkaistu kymmenen vuotta sitten olisi se säväyttänyt huomattavasti enemmän, niin se vain on.
