Disco Blanco

Jälleen yksi Helsinkiläinen rock-orkesteri Desibelin tarkastelussa. Nelimiehiseen kokoonpanoonsa vuonna 2001 muotoutunut nelikko tarjoilee muutaman demon jälkeen ensimmäisen kahden biisin singlensä. Kafun värisevän mahtipontinen, syvältä kumpuava laulu nostaa mieleen grungen parhaita päiviä, soiton osalta kahden kitaran ja rytmiryhmän suhteellisen tyylikäs paahto syleilee edellä mainitun grunge-maailman lisäksi vauhdikkaan kitararokin maailmaa monipuolisemmin. Muhkeaa perusrokkia, kuten eräs virkaveli on aiheesta todennut. Avausraidalla All Alone tahtia poljetaan ripeästi, alakuloisen jylhä laulu tuo melko positiiviseen soittoon melankolista tunnelmaa. Rauhallisempien väliosien ja hyvin juoksevan riffittelysyöksyn muodostama kontrasti, johon laulu kuorruttaa mukavasti tunnusomaista leimaa, on bändin parasta puolta. Hiukan lisää omaleimaisuutta kaipaisi myös sävelkynään, aika tuttuja juttujahan tässä kuullaan. Kakkosraita Monday Gunilla Kanvas siirtyy rippusen rauhallisempaan tunnelmaan, hylkäämättä kuitenkaan uhkakuvia maalaavaa syöksyilyä särökitarallisiin syvyyksiin. Kyllä Kanvas onnistuu kahden kappaleen annoksena saamaan meikäläisen niskan nykimään, eli peli on avattu positiivisesti. Saako bändi sitten pidemmillä julkaisulla tuotua enemmän omaleimaisuutta kokonaisuuteen, se jää nähtäväksi.