Dizzee Rascal: Showtime

XL

Vaikka rapakon takaa löytyy tämän hetken nimekkäimmät hiphop-artistit, niin kyllä sitä Euroopassakin osataan. Dizzee Rascalin viime vuonna valmistunut Boy In Da Corner oli napakka isku genrensä palleaan. Se oli röyhkeä, hengästyttävä, aggressiivinen, nerokas, innovatiivinen ja yksinkertaisesti loistava levy. Kyseessä oli vihainen purkaus Lontoon kaduilta, joka saa kuulijansa huomion, joko hyvässä tai pahassa. Koska maailmassa on sentään jonkin verran oikeutta, sai Boy In Da Corner ansaitsemaansa huomiota. Näinpä nuori Dizzee Rascal repäistiin piraattiradioasemilta suoraan valokeilaan ja pian mies heilui jo ylikansallisilla musiikkikanavilla.

Showtimella mikrofonin takana onkin hiven hämmentynyt mies. Varsin fiksuista sanoituksista tunnettu Dizzee pohtiikin levynsä biiseissä kuten Hype Talk ja Dream, miten näin pääsi käymään. Tämä ei sinänsä ole ongelma, mutta osa kaverin vauhdista ja rohkeudesta hävisi toisen levyn myötä. Showtime on vähän helpommin lähestyttävä ja ilmeisesti Rascal on ottanut turhan tosissaan joidenkin kriitikoiden valitukset liian vaikeista biiseistä. Get By –tyyppisissä kappaleissa R&B-lauluineen mennään jo aivan väärään suuntaan.

Vaikka Showtimelta ei löydä aivan ensimmäisen levyn tasoisia biisejä, kuten pikajunan lailla paahtava I Luv U ja päällekäyvän biitin sisältävä Fix Up Look Sharp, niin tutut elementit ovat edelleen tallella. Dizzee ärsytysrajoja hakeva ääni ja biisien omaperäisyys saa kuuntelijan mykkänä ihailemaan, miten jollakin on pokkaa tehdä tällaista musiikkia. Dizzee luottaa yksinkertaisiin soundeihin ja omaan ääneensä. Vaikka levy on hyvin monipuolinen, niin se on rakennettu hyvin selkeistä ja yksinkertaisista elementeistä. Biisit kuten lontoofiilistely Graftin’, polttelun ympärillä pyörivä Everywhere, vanhasta videopelistä äänensä lainannut Stand Up Tall ja uhkaavasti muriseva Respect Me kertovat kyllä kuuntelijalleen, miksi tästä kundista puhutaan.

Kaiken kaikkiaan Showtime on vähän paha pala. Kyseessä ei ole missään nimessä huono julkaisu, mutta ensilevyn nerouteen se ei pääse sitten millään. Toisaalta, ei 19-vuotiaalta kundilta voi Mercury-palkinnon ja muun pyörityksen jälkeen näin lyhyessä ajassa oikein muuta odottaakaan. Niin tai näin, Dizzee Rascal on juuri niitä artisteja, joiden ansiosta jaksan vielä teinin fanaattisuudella innostua musiikista. Se ei ole vähän se.