Julkaistu: 15.10.2004
Arvostelija: Toni Lyytik�inen
Relapse Records
Amorphiksen alkup��n tuotannosta l�ytyy klassikkoja vaikka muille jakaa. Nyt arvostelussa oleva Elegy on sik�li mielenkiintoinen levy, ett� sen edelt�j� ja seuraaja ovat molemmat k�sitt�m�tt�m�n loistavia levyj�, joten t�m�kin, vaikkakin mestariteos sekin, kalpenee hieman niiden rinnalla. Elegylle Amorphis t�ydentyi nyttemmin jo b�ndin j�tt�neell� vokalisti Pasi Koskisella jonka hieno ��ni toi musiikkiin mukavasti lis�� ulottuvuuksia aiemmman tuotannon kielt�m�tt� hieman yksitoikkoisen murinan lis�ksi. Levyn teema napattiin Kantelettaresta, L�nnrotin kokoamasta kansanrunokokoelmasta, ja lyriikoiden lis�ksi my�s soitannassa on tuttuun tapaan runsaasti folkahtavia melodioita ja elementtej�.
T�h�nkin uudelleenjulkaisuun on n�hty hyv�ksi lis�t� levyn loppuun muutama livebiisi, tarkemmin sanottuna nelj�. Levyll� studio-versionakin esiintyvien Better Unbornin ja Against Widowsin lis�ksi mukaan on ymp�tty edelliselt� levylt� niinik��n live-versioina The Castaway ja takakannessa mainitsematta j�tetty Black Winter Day. Kaksi j�lkimm�ist� ovat sin�ns� ihan mukava lis� levyn antiin, mutta kaksi muuta liveotosta ovat v�h�n turhan oloisia kun ��nityksen laatukin on perin heikko. Mit� alkuper�isteokseen tulee, on se tietysti edelleen yht� hyv� kuin kahdeksan vuotta sitten. Yksitt�isin� huippuhetkin� voi mainita levyn nimibiisin ja tietysti My Kanteleen. Heikompina hetkin� levylt� erottuvat instrumentaali Relief ja Cares-biisill� esiintyv� muutaman sekunnin p�tk� teknohumppaa. J�lkimminen on sin�ns� pieni mutta �rsytt�v� detalji muuten niin loistavassa biisiss�.
Jos t�m� levy on aikoinaan jostain syyst� j��nyt tsekkaamatta, niin virhe kannattaa korjata hetimiten. T�m� levy on my�s hyv� suunnann�ytt�j� Amorphiksen tuotannossa. Riippuen siit� kummantyyppinen laulanta uppoaa paremmin voi seuraavaksi etsi� k�siins� joko Tuonelan tai Tales From The Thousand Lakesin. Tuonelasta uudempaan tuotantoon kannattaakin sitten varoa koskemasta ellei tied� mit� tekee. Elegyn kohdalla vastaavaa mielipiteiden jakautumista ei ole havaittavissa, klassikko on klassikko vaikka voissa paistaisi.
Kansanperinteellisi� vaikutteita progressiiviseen metalliinsa yhdistelev� yhtye, jonka levytysuran alkupuolelta l�ytyy genren klassikoita riitt�miin. Amorphis vaikutti voimakkaasti 90-luvun alkupuolella l�pily�neen deathmetallin suosion kasvuun niin kotimaassaan kuin maailmallakin. Yhtye oli ensimm�isi� todellisia metalliviennin menestystuotteita Suomessa, ja raivasi tiet� seuraajilleen omalla ennakkoluulottomalla tyylill��n.
Vuosien saatossa b�ndi liukui pois kaikkein kovimmasta m�tkeest�, nyanssien ja tunnelmallisuuden saadessa yh� enemm�n sijaa ilmaisussa. Paluu rankempaan ilmaisuun tapahtuikin vasta kun Pasi Koskinen j�tti yhtyeen keskitty�kseen Ajattara-b�ndiins�, ja uudeksi vokalistiksi kiinnitettiin Tomi Joutsen.
Miehist�vaihdosten j�lkeen Amorhpis on julkaissut tasaiseen tahtiin kiitosta niitt�neit� albumeita, joista etenkin vuoden 2009 Skyforger ja vajaa nelj� vuotta my�hemmin ilmestynyt Circle ovat nousseet genrens� merkkipaaluiksi.
Linkki:
amorphis.net
(P�ivitetty 18.9.2015)
Kommenttien keskiarvo:
Elegyll� Amorphis otti ensimm�isen askeleen huonoon suuntaan. Pahimpana virheen� toki Pasi Koskisen ottaminen laulajaksi. Onneksi t�m� virhe on nyt korjattu.
Parhaat biisit ovat My Kantele sek� ja olisiko ollut On rich and poor.