Amorphis: Elegy
Julkaistu: 15.10.2004
Arvostelija: Toni Lyytikäinen
Relapse Records
Amorphiksen alkupään tuotannosta löytyy klassikkoja vaikka muille jakaa. Nyt arvostelussa oleva Elegy on sikäli mielenkiintoinen levy, että sen edeltäjä ja seuraaja ovat molemmat käsittämättömän loistavia levyjä, joten tämäkin, vaikkakin mestariteos sekin, kalpenee hieman niiden rinnalla. Elegylle Amorphis täydentyi nyttemmin jo bändin jättäneellä vokalisti Pasi Koskisella jonka hieno ääni toi musiikkiin mukavasti lisää ulottuvuuksia aiemmman tuotannon kieltämättä hieman yksitoikkoisen murinan lisäksi. Levyn teema napattiin Kantelettaresta, Lönnrotin kokoamasta kansanrunokokoelmasta, ja lyriikoiden lisäksi myös soitannassa on tuttuun tapaan runsaasti folkahtavia melodioita ja elementtejä.
Tähänkin uudelleenjulkaisuun on nähty hyväksi lisätä levyn loppuun muutama livebiisi, tarkemmin sanottuna neljä. Levyllä studio-versionakin esiintyvien Better Unbornin ja Against Widowsin lisäksi mukaan on ympätty edelliseltä levyltä niinikään live-versioina The Castaway ja takakannessa mainitsematta jätetty Black Winter Day. Kaksi jälkimmäistä ovat sinänsä ihan mukava lisä levyn antiin, mutta kaksi muuta liveotosta ovat vähän turhan oloisia kun äänityksen laatukin on perin heikko. Mitä alkuperäisteokseen tulee, on se tietysti edelleen yhtä hyvä kuin kahdeksan vuotta sitten. Yksittäisinä huippuhetkinä voi mainita levyn nimibiisin ja tietysti My Kanteleen. Heikompina hetkinä levyltä erottuvat instrumentaali Relief ja Cares-biisillä esiintyvä muutaman sekunnin pätkä teknohumppaa. Jälkimminen on sinänsä pieni mutta ärsyttävä detalji muuten niin loistavassa biisissä.
Jos tämä levy on aikoinaan jostain syystä jäänyt tsekkaamatta, niin virhe kannattaa korjata hetimiten. Tämä levy on myös hyvä suunnannäyttäjä Amorphiksen tuotannossa. Riippuen siitä kummantyyppinen laulanta uppoaa paremmin voi seuraavaksi etsiä käsiinsä joko Tuonelan tai Tales From The Thousand Lakesin. Tuonelasta uudempaan tuotantoon kannattaakin sitten varoa koskemasta ellei tiedä mitä tekee. Elegyn kohdalla vastaavaa mielipiteiden jakautumista ei ole havaittavissa, klassikko on klassikko vaikka voissa paistaisi.
Amorphis
Kansanperinteellisiä vaikutteita progressiiviseen metalliinsa yhdistelevä yhtye, jonka levytysuran alkupuolelta löytyy genren klassikoita riittämiin. Amorphis vaikutti voimakkaasti 90-luvun alkupuolella läpilyöneen deathmetallin suosion kasvuun niin kotimaassaan kuin maailmallakin. Yhtye oli ensimmäisiä todellisia metalliviennin menestystuotteita Suomessa, ja raivasi tietä seuraajilleen omalla ennakkoluulottomalla tyylillään.
Vuosien saatossa bändi liukui pois kaikkein kovimmasta mätkeestä, nyanssien ja tunnelmallisuuden saadessa yhä enemmän sijaa ilmaisussa. Paluu rankempaan ilmaisuun tapahtuikin vasta kun Pasi Koskinen jätti yhtyeen keskittyäkseen Ajattara-bändiinsä, ja uudeksi vokalistiksi kiinnitettiin Tomi Joutsen.
Miehistövaihdosten jälkeen Amorhpis on julkaissut tasaiseen tahtiin kiitosta niittäneitä albumeita, joista etenkin vuoden 2009 Skyforger ja vajaa neljä vuotta myöhemmin ilmestynyt Circle ovat nousseet genrensä merkkipaaluiksi.
Linkki:
amorphis.net
(Päivitetty 18.9.2015)
Kommenttien keskiarvo:
Elegyllä Amorphis otti ensimmäisen askeleen huonoon suuntaan. Pahimpana virheenä toki Pasi Koskisen ottaminen laulajaksi. Onneksi tämä virhe on nyt korjattu.
Parhaat biisit ovat My Kantele sekä ja olisiko ollut On rich and poor.