Pink Grease: This Is For Real

Mute

Kasari-garagea ja sex-punkkia. Onneksi Pink Grease vaihtoi Buttfuckers -nimensä ennen debyyttilevynsä julkaisua. Sheffieldin sextetti on ennen pitkäsoittoaan julkaissut pari pienempää tuotosta. Viime vuonna julkaistu All Over You -mini sai odottamaan jatkoa vesi kielellä, sillä sen verran toimiva paketti oli kyseessä. Varsin retrosti ja glamisti soundaava This Is For Real tuo välillä mieleen Beckin party-albumit Odelayn ja Midnight Vulturesin. Tässä on myös jotakin hyvin perienglantilaista, vaikka seksistä lauletaankin. Myös Turbonegron ja The Arkin edustama pohjoismaalainen eroottinen lataus tulee mieleen, ainakin lyriikoista ja antaumuksellisista, itsensä likoon pistävistä vokaalisuorituksista.

Vokalisti Rory Lewarne kiljahtelee kuin kultakauden Prince pornoimmillaan, erityisesti hikisissä Fever ja The Pink G.R.Ease -kappaleissa. Superfool on pehmopornoa äänimuodossa, johon on sämplätty orgasmilta kuulostavaa ähinää – tässä mennään likaiseksi. Wind Up Birdin voisi kuvitella kuulevan radiostakin, sen verran tarttuva kappale se on. Levyn päättävä Into My Heart on koskettava rakkaustyöläisten anthem. The Greasettesien taustavokaalit toimivat loistavasti, samoin äänikuvassa vahvasti esillä olevat saksofoni, vintage-urut ja hedonistiset disco-syntetisaattorit.

Oli pikkutuhmista ja härskeistä sanoituksista sitten mitä mieltä tahansa, niin kyllä tämän tahtiin juhlamieli kohoaa ja halu hakeutua satiininpunaisiin yökerhoihin kasvaa. Kokonaisvaltaisesti voisi ajatella, että Princen ja Jon Spencerin yhteistyö voisi kuulostaa Pink Greaselta: sex explosion! This Is For Real on musiikillinen Rocky Horror Picture Show – sitä joko rakastaa tai sitä ei voi sietää lainkaan. Likainen lauantailevy.