Acedia: Hehku

Fancy Fantasy Records /Direct Art

Iskelm�lliss�vyist� pop-rockia. Acedia on Helsingist� ponnistava viisij�seninen kokoonpano ja Hehku heid�n debyyttipitk�soittonsa. Levy on jostain syyst� jaettu A- ja B-osiin, ihan niin kuin vinyylilevyt ennen wanhaan, vaikka musiikkiin on moderneja s�vyj� haettukin. Jos ajatellaan levypuoliskoja "mit� Ultra Bran j�senet tekiv�t hajoamisensa j�lkeen" -asteikolla, niin A-puolisko kuulostaa aivan liian usein Vuokko Hovatan luotsaaman Tekniikan Ihmelapset -orkesterin demonauhoituksilta ja lyriikatkin ovat hetkitt�in huonoa taidelukiotasoa. B-puolella biisimateriaali paranee huomattavasti, ja ollaan l�hemp�n� Terhi Kokkosen, Joel Melasniemen ja Antti Lehtisen sis�lt�m�n Scandinavian Music Groupin radiosoittohittej�. Yht��n "Kerkko Koskinen sooloilee" -tasoista s�vellyst� tai sanoitusta ei kuitenkaan ole albumille p��tynyt.

Musiikillisesti ja sanoituksellisesti Acedia liikkuu silti aika kaukana vasemmistohenkisist� yhteislauluista ja agitaatio-popista. Hehku sis�lt�� modernia suomirockia, josta on v�kin�isesti yritetty tehd� persoonallista monimutkaistamalla s�vellyksi� ja lis��m�ll� kappaleisiin ns. kokeilevia elementtej�. Levyn parhaat biisit ovat suoraviivaisesti kulkevat Piia, Se ja 4 vuodenaikaa. Soittoteknist� taituruutta yhtyeest� tuntuu l�ytyv�n, mutta nyt se vaan on valjastettu massaan hukkuvaan tuotantoon ja keitti�romantiikkaa pursuavia sanoituksia sis�lt�viin s�vellyksiin. Toivottavasti ensi kerralla on enemm�n syyt� hehkuttaa.

Kommenttien keskiarvo:

sepporiikonen kommentoi 13.10.2004:

Pisteet:

Just joo! Kyseess� on mielest�ni ainakin nelj�n t�hden levy jo senkin takia ett� t�m� ryhm� ei musiikillisesti arvioiden tee musiikkiaan radioaalloille, kaupalliseen s�vyyn tai muutenkaan siihen malliin vaan omia latujaan kunnioittaen. Se ett� arvostelija on ns. suoran musiikin per��n ja arvostelee t�t� yhtyett� ei sovi j�rkeeni. No, kaikilla on mielipiteens�. Levyll� on ehk� suomirokin historian hienoimpia biisej�, kuten progehelmi(ainut proge!) Valkoinen ja Ja niin kaunis on maa... niminen kappale jolle Anna Erickssonkin antautuisi. Ja kovaa rokkia, kuitenkin kokonaisuus nitoutuu yhteen eik� v�hiten laulajan ansiosta. Suosittelen levy� itse (vastapainoksi t�lle yl�puolen arviolle) Muita hyvi� b�ndej� mielest�ni: Absot, Liekki yms. jos noi kolahtaa niin t�m�kin. Kiitos puheenvuorosta.

Nimet�n kommentoi 13.10.2004:

Pisteet:

Herra arvostelija on t�ysin oikeassa. Eih�n tuollaista tekotaiteellista kakkaa voi kukaan t�ysj�rkinen kuunnella! Ei Ultra Brasta voi edes puhua samana p�iv�n�, mieleeni tulevat l�hinn� Maija Vilkkumaan heikoimmat hetket. Ainoa plussa tulee kitaristien ajoittaisesta hyv�st� soitosta. Ei tarvitse tehd� en�� lis�� levyj�, kiitos.

walbu kommentoi 13.10.2004:

Pisteet:

saadaan keskustelua aikaan, totesi tv-set� Valpio miltei jokaisessa MoonTV:n videoraadissa... t�llaista asiallista kriittist� keskustelua toivoisi lis��kin. eli iso kiitos vain kommentoijille

tonihirvonen kommentoi 14.10.2004:

Pisteet:

Oma mielipide t�st� levyst� on kaksijakoinen, toisaalta laulaja on hienointa mit� suomalaisessa rockissa on kuultu pitk��n aikaan. Ainakin niiss� genreiss� mit� itse seuraan. Melodiat on paikoin upeaa ja tunnelmaa kohottavaa mutta sanoitusten liev� synkkyys vaivaa. Toisaalta jos on huono p�iv�, ne saattavat jotenkin pirist��kin. Kuten arvostelijakin sanoi, soittosuoritukset ovat tosi hyvi� mutta sovituspuolella menn��n ehk� liian vaikeasti, ainakin paikoin. Sitten taas, t�m� levy on kuuntelussani kest�nyt huomattavasti kovempaa kulutusta kuin moni muu ehk� juuri t�m�n seikan vuoksi.. Oma suosikki on Narkissos jonka loppu on melkein liiankin hieno.