Acedia: Hehku

Fancy Fantasy Records /Direct Art

Iskelmällissävyistä pop-rockia. Acedia on Helsingistä ponnistava viisijäseninen kokoonpano ja Hehku heidän debyyttipitkäsoittonsa. Levy on jostain syystä jaettu A- ja B-osiin, ihan niin kuin vinyylilevyt ennen wanhaan, vaikka musiikkiin on moderneja sävyjä haettukin. Jos ajatellaan levypuoliskoja "mitä Ultra Bran jäsenet tekivät hajoamisensa jälkeen" -asteikolla, niin A-puolisko kuulostaa aivan liian usein Vuokko Hovatan luotsaaman Tekniikan Ihmelapset -orkesterin demonauhoituksilta ja lyriikatkin ovat hetkittäin huonoa taidelukiotasoa. B-puolella biisimateriaali paranee huomattavasti, ja ollaan lähempänä Terhi Kokkosen, Joel Melasniemen ja Antti Lehtisen sisältämän Scandinavian Music Groupin radiosoittohittejä. Yhtään "Kerkko Koskinen sooloilee" -tasoista sävellystä tai sanoitusta ei kuitenkaan ole albumille päätynyt.

Musiikillisesti ja sanoituksellisesti Acedia liikkuu silti aika kaukana vasemmistohenkisistä yhteislauluista ja agitaatio-popista. Hehku sisältää modernia suomirockia, josta on väkinäisesti yritetty tehdä persoonallista monimutkaistamalla sävellyksiä ja lisäämällä kappaleisiin ns. kokeilevia elementtejä. Levyn parhaat biisit ovat suoraviivaisesti kulkevat Piia, Se ja 4 vuodenaikaa. Soittoteknistä taituruutta yhtyeestä tuntuu löytyvän, mutta nyt se vaan on valjastettu massaan hukkuvaan tuotantoon ja keittiöromantiikkaa pursuavia sanoituksia sisältäviin sävellyksiin. Toivottavasti ensi kerralla on enemmän syytä hehkuttaa.

Kommenttien keskiarvo:

sepporiikonen kommentoi 13.10.2004:

Pisteet:

Just joo! Kyseessä on mielestäni ainakin neljän tähden levy jo senkin takia että tämä ryhmä ei musiikillisesti arvioiden tee musiikkiaan radioaalloille, kaupalliseen sävyyn tai muutenkaan siihen malliin vaan omia latujaan kunnioittaen. Se että arvostelija on ns. suoran musiikin perään ja arvostelee tätä yhtyettä ei sovi järkeeni. No, kaikilla on mielipiteensä. Levyllä on ehkä suomirokin historian hienoimpia biisejä, kuten progehelmi(ainut proge!) Valkoinen ja Ja niin kaunis on maa... niminen kappale jolle Anna Erickssonkin antautuisi. Ja kovaa rokkia, kuitenkin kokonaisuus nitoutuu yhteen eikä vähiten laulajan ansiosta. Suosittelen levyä itse (vastapainoksi tälle yläpuolen arviolle) Muita hyviä bändejä mielestäni: Absot, Liekki yms. jos noi kolahtaa niin tämäkin. Kiitos puheenvuorosta.

Nimetön kommentoi 13.10.2004:

Pisteet:

Herra arvostelija on täysin oikeassa. Eihän tuollaista tekotaiteellista kakkaa voi kukaan täysjärkinen kuunnella! Ei Ultra Brasta voi edes puhua samana päivänä, mieleeni tulevat lähinnä Maija Vilkkumaan heikoimmat hetket. Ainoa plussa tulee kitaristien ajoittaisesta hyvästä soitosta. Ei tarvitse tehdä enää lisää levyjä, kiitos.

walbu kommentoi 13.10.2004:

Pisteet:

saadaan keskustelua aikaan, totesi tv-setä Valpio miltei jokaisessa MoonTV:n videoraadissa... tällaista asiallista kriittistä keskustelua toivoisi lisääkin. eli iso kiitos vain kommentoijille

tonihirvonen kommentoi 14.10.2004:

Pisteet:

Oma mielipide tästä levystä on kaksijakoinen, toisaalta laulaja on hienointa mitä suomalaisessa rockissa on kuultu pitkään aikaan. Ainakin niissä genreissä mitä itse seuraan. Melodiat on paikoin upeaa ja tunnelmaa kohottavaa mutta sanoitusten lievä synkkyys vaivaa. Toisaalta jos on huono päivä, ne saattavat jotenkin piristääkin. Kuten arvostelijakin sanoi, soittosuoritukset ovat tosi hyviä mutta sovituspuolella mennään ehkä liian vaikeasti, ainakin paikoin. Sitten taas, tämä levy on kuuntelussani kestänyt huomattavasti kovempaa kulutusta kuin moni muu ehkä juuri tämän seikan vuoksi.. Oma suosikki on Narkissos jonka loppu on melkein liiankin hieno.