Lampaanvapahtaja: Pohojammaa

HardCorePunkVenom ThrashSpeedMotörhead HeavyMetalRock’n’Rollia tiukalla OldSchool-meiningillä kuvaa demon saate Lampaanvapahtajan musiikkityyliä. Niinpä. Aikamoista turpasaunaahan tässä tosiaan tarjotaan reippaan HC-vetoiselta pohjalta, ja suomenkielellä tietysti.

Tällä toisella julkaisullaan Alavuden viisikko kuulostaa hetkittäin jo oikeastaan aika hyvälle, vaikka materiaalin kasauksessa on kuuleman mukaan ”hautoja ryöstelty ja raatoja käännelty” – eli jäsenten aiemmilta yhtyeiltä/projekteilta on päädytty napsimaan hieman ideoita mukaan. Viidestä biisistä jokaisella on omat vahvat (ja heikot) hetkensä, ja näistä aloituksena toimiva Sodan koirat omaa kaikkein eniten ns. hittipotentiaalia. Toisena soiva Tarkka-ampuja jatkaa sota-aihetta, joka tosin myös tähän raitaan päättyy. Kummassakin biisissä on sellaista pienen pienoista Kollaa kestää –meininkiä. Ydinpommista kertova Tulkoon valkeus lähtee jo kohti metallisempia maisemia, mutta vasta Kuka palvoo... räjäyttää potin tiukan doomaavalla & groovaavalla väännöllään. En tiedä kuinka tosissaan tämä levyn pisin teos (kesto 3.16) on tehty, mutta hyvää ja ennen kaikkea hauskaa jälkeä on päässyt syntymään. Päätöksenä soiva Pohojammaa käynnistyy komeasti ”Me tultihin ny” huudahduksella jonka perään saadaan kuulla vajaan puolentoista minuutin mittainen tietoisku Etelä-Pohjanmaan pyhyydestä.

Soundillisesti demo on keskivertoa parempi ja kappaleisiin on saatu luotua sopivasti imua vaikka sovitukselliset ratkaisut eivät päätä huimaakaan. Ihmeen helpolla tavalla doomia ja melopunkkia yhdistävä toteutus tekee Lampaanvapahtajasta hyvin omaleimaisen, eikä vokalistin Klamydia meets Motörhead tyyppinen puhelaulu flirttaile myöskään turhaan valtavirran kanssa. Saate nimeää tämän demon pääasialliseksi tavoitteeksi keikan Nummirockissa, ja olisihan se takuulla mielenkiinotoista Lampaanvapahtaja livenä Etelä-Pohjanmaalla nähdäkin.