• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Ruotomieli: Koiruohobluesband

Mielilevyt

Jotkut bändit eivät oikein osaa päättää, mitä ne loppujen lopuksi ovat ja oululainen, toisen pitkäsoittonsa tehnyt Ruotomieli on hyvä esimerkki siitä. Kansiteksteissä ja muussa meiningissä annetaan kuva pohjoisen mystiikkaan nojaavasta bändistä tyyliin CMX. Sanoituspuoli on kuitenkin niin suoraviivaista meininkiä, että mistään kikkailusta ei todellakaan ole kyse, lähinnä vaan räksytetään äijämäisesti naisista ja viinasta. Tällaisissa aiheissa J. Aslakin karhea suomirokkilaulelu toimii kohtuullisesti, mutta se sopii hyvin huonosti yhteen musan kanssa, joka on lähinnä 70-lukulaista rockveivausta.

Ruotomielen biiseissä on parhaimmillaan ideaa ja kunnon tuottajan kanssa bändi voisi saada aikaan ihan hyvänkin levyn. Näenkö valon? on esimerkiksi sinänsä mainio biisi ja monissa muissakin kappaleissa on paljon tarttuvia elementtejä, mutta jestas, kun kundit eivät osaa lopettaa biisejä ajoissa. Kappaleet venytellään aina viiteen, seitsemään tai jopa yhteentoista minuuttiin. Kaiken lisäksi jokainen biisi tupataan lopettelemaan sellaisiin fiilistelyihin, että kuuntelijalle tulee lähinnä vaivaantunut olo. Esimerkiksi kuuden minuutin kitara/hammondi/saksofoni-kikkailu keskellä Marrasenkeli-biisiä on turhaakin turhempi. Jos nyt välttämättä halutaan luoda spektaakkelimeininkiä ja fiilistellä, niin soisi bändin jättävän ne keikkatilanteisiin.

Jos Ruotomieli jättäisi turhan kikkailun pois, sillä olisi periaatteessa ainesta ihan toimivaksi suomirock-bändiksi. Esimerkiksi Yksi kuppi hyvää kahvia on kohtuullinen yritys tehdä uudelleen Kolmannen Naisen Tästä asti aikaa –klassikko. J. Aslak äänineen kuulostaakin välillä Pelle Miljoonalta laulaessaan syrjäytyneistä, välillä Heikki Salolta, ja valitettavasti myös uhoavalta Pate Mustajärveltä. Sanoituspuoli on vähän mitä on, mutta suorapuheisuudessaan vedonnee ”kansan syviin riveihin”. Kaiken kaikkiaan Koiruohobluesband on aika tuskallista kuunneltavaa. Elementtien kuten proge, suomirock, Pate Mustajärvi, The Who ja gospel sotkeminen samalle levylle ei vain ole hyvä idea.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 06.10.2004:

Pisteet:

Eipä ole Koivistoinen ymmärtänyt hyvän päälle ollenkaan. Tää on tää yleinen vamma mikä hallitsee että laulun pitää alkaa pisteestä A ja loppua pisteeseen B ja se saa mielellään kestää enintään 4minuuttia. On ilmeiseti niin kiire ettei mihinkään jaksa keskittyä sen pidempään? Esimerkiksi kuuden minuutin kitara/hammondi/saksofoni-kikkailu keskellä Marrasenkeli-biisiä on mielestäni levyn hienoin ja karvoja nostattavin hetki. JA Yks Hyvä kuppi Kahvia on kaukana "Tästä asti aikaa" hirvityksestä. Ennenmin vertaisin sitä vaikka Neil Youngiin. Ja J.Aslakin lyriikka ei ole äijämäistä räksytystä naisita ja viinasta.( mitä vittua ,ookko nää ees kuunnellu sanoja?) Heikki Salo vertaus on myös perseestäs repästy. "Koiruoho" ei ole tuskaista kuunneltavaa vaikka pientä linjaa levy kaipaisikin.

Nimetön kommentoi 06.10.2004:

Pisteet:

Jea, Heikki Salo ei tule kyllä minun korviini ollenkaan, ja luojan kiitos ei myöskään Pelle Miljoona. Hyvä levy kylä, mutta biisit liian pitkiä kyllä mielestäni. Esim. "Jäinen Päivä Helvetin" on pirun kova biisi mutta aika perusteeton on kyllä se keskikohdan "Saucerful of Secrets"-habboilu, sama koskee "Marrasenkeliä". Tiivistystä, niin johan se Who-luokan masterpiece sieltä tulee, nyt ollaan jo lähellä.
Hävijät ei vieläkään oikein tipu, mutta parempi tässä kuin sinkulla.

My Opinion.

Nimetön kommentoi 07.10.2004:

Pisteet:

Mielestäni Ruotomieli rikkoo vain rajoja, eikä tosiaan sorru perinteisiin sovitusratkaisuihin, arvostelijalla on loppunut kärsivällisyys? Monta kertaa levyn kuuntelit? Kerran? Voin sanoa, että mitä enemmän levyä kuuntelee, sitä enemmän sitä rakastaa. Miksi musiikin pitäisi olla tylsää radiokamaa tyyliin Indica, jolla ei ole oikeasti mitään sanottavaa? Veikkaan, että jos arvostelija Indican levyn arvostelisi, se saisi 4/5 tähteä ja paljon kehuja! Suuri mielipiteeni tätä koko "lehteä" kohtaan on, että täällä ei ole montakaan kunnollista arvostelua ja asioista rokotetaan, joista ei pitäisi! Ottakaa hyvä toimitus itseänni niskasta kiinni ja vähän ammattimaisempi ote, kun kerran tälläistä nettilehteä pyöritätte.
P.S. Ruotomielen Häviäjät -biisi on loistava, eikä mikään viinan juonti / rivouksienlaukomiskappale, kuten ei mikään tämän levyn kappaleista ole.
Hyvää jatkoa.

Nimetön kommentoi 08.10.2004:

Pisteet:

Arvioija on luultavasti vaivautunu kerran kuuntelemaan levyn läpi ja sillonkin se on luultavasti kelannu esim. marrasenkelin soolon yli ja mitannut aikaa kuin kauan liikaaa se kesti. Luulisin.

JariJ kommentoi 08.10.2004:

Pisteet:

Täytyy jälleen kerran muistuttaa vanhasta totuudesta; makuja on monia ja kaikkia ei voi mielyttää. Yhden tai kahden arvion perusteella on kuitenkin perusteetonta leimata koko lehteä. Teillä, rakkat lukijat, on aina se ihana valinnan vapaus. Jos tekstimme ei teihin vetoa, löydätte netistä varmasti myös vähemmän kriittisiä "lehtiä". Kiitos ja kuulemiin.

Nimetön kommentoi 08.10.2004:

Pisteet:

Kaikkia ei voi, eikä pidäkkään miellyttää. Tervettä. Mua miellyttää.

Nimetön kommentoi 15.10.2004:

Pisteet:

Tämä levyhän sisältää arvoituksia, joita ei basic maantallaaja välttämättä ymmärrä heti ensikuulemalta. Se täytyy todellakin itse kuulla, muutamaan kertaan, ja vasta sitten.

Nimetön kommentoi 17.11.2004:

Pisteet:

Mielipiteet on mielipiteitä, ja hyvä niin. Arvostelijalla on oma mielipiteensä eli kunnioitetaan hänen mielipidettään. Näin.

-Tarkastaja