Julkaistu: 04.10.2004
Arvostelija: Mika Roth
MDD
Saksalaista Silent Overdrive orkesteria ei voi syyttää ainakaan liian omaleimaisesta tyylistä, sillä sen verran tutun ja turvallisen kuuloista metallointia ryhmä tarjoaa. Vuonna 2002 muodostettu joukkio liikkuu aika pitkälti In Flames – At The Gates – Machine Head linjoilla, ja vaikka biisit kuulostavatkin paikoin teräviltä on myös jatkuva déjà-vu tunne väistämätön.
Vain yhden demon ennen tätä viiden biisin mittaista EP:tä työstänyt viisikko rakentaa ilmaisunsa melko pitkälle kahden kitaran luomien vallitusten suojaan, joita taistelupari Chris ja Mario luovat melkoisella tahdilla. Kitarat ovat oikeastaan yllättävänkin paljon esillä, sillä soittajien tekninen taso on vielä melko vaatimaton. Kuusikielisten lisäksi myös rummut ovat näkyvässä osassa, ja kepittäjä Theo onkin jo mies paikallaan. Rummuttelijalta tuntuu luonnistuvan vaivattomasti niin nopeatempoinen tulitus kuin monta astetta rauhallisempi ja groovaavampi rytmittelykin – herra edustaakin ehdottomasti yhtyeen parasta osaa. Vokaaleista vastaava Maik hallitsee englanninkielen hyvin, vaikka pientä toitshlant-aksenttia onkin havaittavissa. Lauluosuudet vedetään läpi In Flames tyyppisellä puolihuudolla, jota välillä väritetään matalammalla aggressiomurinalla.
Silent Overdriven musiikista kuulee vielä selvästi sen nuoren iän ja kokemattomuuden. Esikuvilta lainataan vielä aivan surutta ja oma soundi on vasta muotoutumassa. EP:lle päätyneet kappaleet osoittavat kuitenkin että ihan koviakin panoksia löytyy jo samoin kuin hyviä omia ideoita. Ehkäpä jo seuraava julkaisu antaa enemmän aihetta ylistys-sanoihin.
