Julkaistu: 04.10.2004
Arvostelija: Miika Jalonen
Sony
Hope Of The States ei ole John Kerryn vaaliohjelman nimi vaan nuori brittibändi, jonka ilmaisu vaihtelee tarpeen mukaan maanvyörystä sävyisään hiekkalaatikkolapiointiin. Vaikutteita yhtye on ottanut niin ikään laajalta alueelta, mutta paljon epäsuoremmin ja omaan kokonaisuuteensa sulauttaen kuin monet taitamattomammista kollegoistaan. Sillä taitoa Hope Of The Statesilla ilman muuta on, sellaista kokonaisuuden villiä hyökyä jota voisi herkässä mielentilassa kutsua taiteeksi. Kutsuttakoon sitä kuitenkin tällä kertaa vain helvetin hyväksi musiikiksi.
Mielenkiintoisinta Hope Of The Statesissa on bändin kyky kuulostaa yhtä aikaa sekä intiimiltä että massiiviselta - puhumattakaan tavasta, jolla bändi liikkuu post rockin messiaanisista kitarapurkauksista minimalistiseen vaihtoehtopoppiin jopa saman kappaleen sisällä. Ajoittain bändi tuo mieleen Mercury Revin viimeisimmät tuotokset, ei vähiten Dave Fridmannin täyteläistä tuotantojälkeä muistuttavan avaruuden vuoksi. Laulaja Samuel Herlihyn työskentely herättää assosiaatioita Dawn Of The Replicantsista Afghan Whigsiin asti. Vokalisointi ei tosin ole niin monipuolista kuin vertailukohdista voisi päätellä, sillä Herlihy joutuu turvautumaan liiaksi sävyttömään mutinaan.
The Lost Riotsin taustalla häälyy tragedia, kitaristi Jimmi Lawrencen itsemurha. Vaikka hän päätyikin ratkaisuunsa vasta nauhoitusten päätyttyä, on levyn tunnelmassa silti jotakin poikkeuksellisen keskittynyttä, kaukaisuutta hamuavaa. Reilusti yli tunnin pituinen albumi tuntuu oikeasti eeppiseltä ja valtavalta. Kappaleissa on vaihtelua, syvyyttä ja melankoliasta huolimatta myös toivoa, pianovetoisten balladien kytkeytyessä jousilla ryyditettyihin eepoksiin. Monisäikeisen haastava tunneskaala on siis hallussa, vaikka The Lost Riots on vasta chickesteriläisten ensimmäinen kokopitkä. Suuri osuus sanoituksista käsittelee Yhdysvaltoja symbolisesti, kiihkeän sarkasmin kautta.
Upeisiin, dvd:n kokoisiin pahvikansiin puettu The Lost Riots on yksi vuoden yllätyksistä, vaihteeksi sisältöä poseerauksen sijaan.
