The Prodigy: Always Outnumbered, Never Outgunned

XL

Prodigy, eli Liam Howlett on saanut ”nauttia” uusimman levytuotoksensa tiimoilta liikuttavan yksimielisestä murskakritiikistä. Prodigyn seitsemän vuoden hiljaiselon rikkovaa Always Outnumbered, Never Outgunned-levyä on haukuttu mielikuvituksekkaasti mm. ”vanhan lämmittelyksi”, ”väsyneen miljonäärin elektropunkiksi” tai ihan simppelisti vain ”paskaksi musiikiksi”. No, tohdin tässä asiassa olla kuitenkin eri mieltä. Neljäs varsinainen Prodigyn nimellä julkaistu pitkäsoitto ei ehkä peittoa klassisia edeltäjiään, mutta ei näin hyvällä sykkeellä kulkevia kappaleita voi miksikään flopiksikaan laskea.

Sitä tosiseikkaa ei voi kiistää, että Prodigyn tähti on ainakin kaupallisessa mielessä kovassa laskussa. Always Outnumbered, Never Outgunned on liikkunut levykauppojen hyllyiltä noin tuhat kertaa hitaammin kuin edeltäjänsä The Fat Of The Land, eikä tilannetta ole taatusti helpottaneet Howlettin ihmeelliset sinkkuvalinnat. Esim. Girls on yksi vuoden parhaita biisejä, mutta sen valitseminen ”ison paluualbumin” johtotähdeksi on vähintäänkin arveluttavaa. Toisaalta, Prodigyn uudelta levyltä löytyy yllättävän vähän hitinhajuista matskua. Yhtään kappaletta, joka edes etäisesti toisi mieleen No Goodin tai Firestarterin, ei tähän pakkaan ole eksynyt. Onko Liam Howlett menettänyt jotain vai oliko Keith Flintin ja kavereiden vaikutus sittenkin näin merkittävä?

Kovin kekseliääksi ei myöskään voi kutsua mm. näyttelijä Juliette Lewisin tai Gallagher-apinaveljesten palkkaamista levyn vokalisteiksi. Heidän panoksensa eivät kuitenkaan muuta levyn linjaa mihinkään suuntaan. Sen on tehnyt Liam Howlett aivan itse – aivan kuin mies olisi tarkkaan kuunnellut parin viimeisimmän Primal Scream-levyn rosoisia soundeja ja olisi yrittänyt naittaa ne Prodigylle ominaisen breakbiitin kanssa yhteen. Tulokset olisivat voineet olla mehukkaampiakin (ainakin sinkkuhittien muodossa), mutta kyllä levystä silti positiivismerkkinen mieli jää. Suoraan sanottuna, pelkäsin paljon pahempaa.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 06.01.2005:

Pisteet:

Keskivertaista parempi tuotos, mutta kehnoa tasoa Prodigyn aikaisempiin levyihin verrattuna. Tärkeä se jokin puuttuu. Silti mieleenpainuva ja omaperäinen, outo kokonaisuuus. Vain Experiencen kuulleille, paatuneille faneille, jotka osaavat kunnioitaa Howlettin työtä ja näkemyksiä.