Mortiis: The Grudge

Earache

Pidin kovasti vuonna 2001 ilmestyneestä The Smell Of Rainista, jolla Mortiis virtaviivaisti konseptiaan oikein kunnolla. Tunnelmallisen, mutta aivan liian usein tylsään ambient-haahuiluun sortuneen Stargaten jälkeen häpeämättömän mahtipontinen uusi linja kuulosti yllättävänkin tuoreelta. Nyt muutosprosessi jatkuu sekä pinta- että syvätasoilla; paitsi että Mortiis on luopunut tunnusmerkinomaisesta koukkunokastaan, hän on myllännyt koko soundimaailmansa kaoottiseksi jylinäksi, josta ei meinaa saada otetta sitten millään. Apuna miehellä on ensimmäistä kertaa kokonainen bändi, ja oikean soiton rooli onkin albumilla merkittävä.

Ensimmäisillä kuuntelukerroilla The Grudge tuntuu tietoiselta vieraannuttamisyritykseltä, melkein kuin testiltä edeltäjän tarttuvaan ja helppoon sointiin viehättyneille turisteille. Mutta itseäänhän Mortiis tässä toki haastaa, kokeilee kuinka kauas taiteilija voi tuotoksensa päästää niin, että sen saa vielä hallintaan. Mitään koluamattomia maita ja mantuja norjalaisveijari ei sinällään kartoita, vaan kulkee soundillisesti hyvinkin lähellä pehtoori Trent Reznorin tiluksia. Gibber ottaa puolestaan turhan kylkikosketuksen Ministryn hot rodin kanssa.

Entisen kaltaisia maalailevia suvantokohtia uudella levyllä on harvakseltaan. Eniten harmittaa kuitenkin se, että Mortiis käyttää tehokkaasti värisevää puhdasta lauluaan vain satunnaisesti ja kätkee vokaalit mieluummin efektimyrskyn taakse. Sinnikäs kuuntelu raottaa The Grudgen esirippua jonkin verran ja paljastaa kokonaisuudesta niin paljon mielenkiintoisia otoksia, että mysteeriä kiinnostaa ratkoa ainakin kerran kiellon päälle.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 20.10.2004:

Pisteet:

Ei voi lopettaa kuuntelua...
Sopii aivan uskomattoman hyvin tähän syksyn ankeuteen!
Paras tähän mennessä ilmestyneistä.

Nimetön kommentoi 23.10.2004:

Pisteet:

ok levy, tosin häviää tunnelmassa vanhalle oikealle Mortiisille:)

Nimetön kommentoi 17.11.2004:

Pisteet:

Mortiisin uskommattoman hyvä musiikin tuotanto jatkuu....
Vaikka The Grudge erooakin era 1 ja 2 musiikista, on siinä edelleen se sama Mortiis tyyli. JA nyt Live keikan kokeneena voin sanoa että kaikki biisit toimivat uskomattoman hyvin lavalla...
Levyn paras biisi on varmastikin Decadent & Desperate , vaikka Lonliest thingissäkin on sitä jotain....

Ps. Mortiis EI ole luopunut nenästään, kuten arvostelussa valehtelet. >:(

t: Nightbringer

Nimetön kommentoi 21.01.2005:

Pisteet:

Niin, kävin keikalla ja Mortiisilla näky kyllä olevan nokka tallella...

The Grudge ei päihitä (ei sitten ollenkaan) the Smell of Rainia mutta on erilainen ja omalla tavallaan todella hyvä, juu.