Day After

Viime aikoina on tullut paljon hyviä kotimaisia hoocee-levyjä: on Abduktion emo-vaikutteista paahtoa, Wastedin rockaavampaa antia sekä Hero Dishonestin hyökkäävää, huumorilla kuorrutettua ärjymistä. Nyt myös alan kärkikastin tärkeimpiin nimiin lukeutuva Endstand lähestyy kuulijoita uudella 10 kappaleen lätyllään. Edellämainituista mainioista artisteista Burning Bridges kulkee soitannollisesti aika lähellä Wastedin kitarannostelua, on vähintään yhtä tiukkaa vääntöä. Tunnelma on kuitenkin huomattavasti synkempi ja Jannen raastavat ärjyntävokaalit tuovat omaa leimaansa kokonaisuuteen. Endstand välttelee levyllään taitavasti poppiksia elementtejä, niin muodikkaita kuin ne olisivatkin. Toki tällaista tiedostavaa ja asenteellista paahtoa on mukava kuunnella myös synkän aggressiivisessa ulkoasussa.

BB ei ole niitä levyjä, jolta olisi helppo noin vain nostaa hittejä muun materiaalin ylle, Never Good Enoughista Better Let Gohon asti mennään aika yhtäläisissä raivokkaissa tunnelmissa. Ehkä Remind Me mahtipontisuudessaan, Who Do You Die For?:in pyörteilevä riffittely ja Run Like Hellin alakuloinen lopetus vain muutamia esimerkkejä mainitakseni nousevat omaan korvaan, mutta aika yhtenäistä – hetkittäin jopa hevahtavaa – kovaa tasoa viisikko paahtaa. Mikäs sen mukavampaa..?