Flogging Molly: Within A Mile Of Home

Fullsteam

Kelttipunkin kovin nimi, amerikkalainen Flogging Molly, on koto-Suomessa viime vuosina vetänyt yleisön viimeisen päälle pähkinöiksi; On loppuunmyytyä Tavastiaa, Provinssirockin valloitusta... Irkkumusahan on takuuvarmaa kansanriehaannutustahtia ja kun sen soittaa punkhengessä reippaalla otteella, eivät loppuunmyydyt salit hämmästytä ainakaan minua. Jos Eläkeläisetkin kerran keräävät yleisöä vuodesta toiseen... Fullsteam tekee rohkean liikkeen julkaisemalla viimeksi 2002 levyn julkaisseen seitsikon uuden 15 biisin lätyn Suomessa – onko Floggarit menestys myös levyillään?

Livenä sisään –periaatteella tallennettu levy on punklevyksi liian pitkä; yli 50-minuuttinen paahto käy puuduttavaksi. Onneksi Within A Mile Of Homelta löytyy irkkuhenkistä musaa vähän joka makuun. Riehakkaan merirosvohenkisestä The Seven Deadly Sinsistä ja poliittisesti kuorrutetusta Screaming At The Wailing Wallista siirrytään sulavasti Lucinda Williamsilla vahvistettuun Factory Girls -keinutukseen. Dave Kingin laulun ja akustisen kitaran johtamassa soitossa kelttiläinen soitinkavalkadi (harmonikka, viulu, tinapilli, banjo, mandoliini...) kohtaa punkahtavan sähköiset kielet ja rytmiryhmän. Kokonaisuutena tuore pitkäsoitto kulkee yhä lähempänä neliapilamaan musiikkiperinteitä, punkia on lähinnä sanomassa ja reippaassa otteessa. Osansa sanoituksissa saavat niin nykypäivän vääryydet kuin menneisyyden aaveet; esimerkiksi Tobacco Islandissa irlantilaisia Barbadoksen tupakkaorjuuteen laivannut Oliver Cromwell saa oman osansa ruoskaniskuista. Sinkkuna julkaistu To Youth on ihan mallikelpoinen menevä rallatus, joka varmasti keikalla pistää punttia sauhuamaan, Whistles The Windin toimiessa hyvin illan vimppana hitaana mahtipontisine keinutuksineen. Levyn viidentenä biisinä se hiukan katkaisee hyvin alkanutta riehakkuutta. Tupakan ja tuopin pituinen tauko..?

The Wrong Companyn krapulapohdinnoista vapaudutaan Tomorrow Comes A Day Too Soonin (katkeran)hilpeissä tahdeissa. Basisti Nathan Maxwellin laulullaan johtama Queen Anne’s Revenge tuo uhkaavampaa humppaa keitokseen, nimibiisi vetää sitä vastoin tunnelmaa kohti kattoa riehakkaalla hilpeydellä. The Spoken Wheelin kaltaiset, kyynel silmänurkassa kaihoavat juomalaulut tuovat toisaalta sopivia hengähdystaukoja ja monipuolisuutta levylle, toisaalta taas levy venyy pitkäksi osittain myös näiden taukojen takia. Johnny Cashille omistettu Don’t Let Me Die Still Wondering päättää levyn valomerkin laiskasti liikehtivissä tunnelmissa, ei muuta kuin viimeiset Guinnessit kitaan! Levyltä löytyy kyllä hyviä hetkiä niin riehakkaasta päästä kuin poskivalsseista, mutta pientä tiivistämistä olisin kaivannut. Vastauksena aloituskappaleen kysymykseen – kyllä Molly on edelleen pääasiassa livebändi. Ei Within A Mile Of Home huono levy ole, mutta hiukan pitkäveteinen.