The Blueskins: Word Of Mouth

Domino

Pubirockia 2000-luvun malliin. Brittirockin nuoret tulokkaat kumartavat esikuvilleen tekemällä albumillisen erittäin energisen ja juurevan kuuloista retro-rockia. Word Of Mouth on monia aikalaisiaan sinisävyisempi julkaisu, ja oikeastaan myös ajattomampi. Toki Kings Of Leonin ja Jetin kaltaiset nykyajan nimet ovat soundipoliittisesti hyvin lähellä tätä Wakefieldin nelikkoa, mutta helpommin yhtyettä tulee verranneeksi kanonisoituihin brittinimiin 60- ja 70-luvuilta, sellaisiin kuten The Small Faces, The Animals, The Who ja tietenkin The Rolling Stones.

Vasta pari vuotta kasassa olleeksi kokoonpanoksi The Blueskins soittaa uskomattoman tiukasti yhteen. Aluksi levy kuulostaa aika tasapaksulta jyystöltä, mutta kuuntelukertojen myötä löytyy lisää sävyjä. Yksinkertaisilta kuulostavien biisien alta paljastuu koukkuja, ja kappaleet ovatkin varsinaisia pophelmiä. Word Of Mouth ei kuitenkaan pidä sisällään mitään uutta ja mullistavaa, vaan pikemminkin päinvastoin. Kyse ei silti ole pastisseista, vaan biiseistä löytyy paljon omaakin. Levy on täynnä traditionaalisia ja toimivia rock-renkutuksia, joita kuunnellessa on syytä keskittyä juhlimiseen ja jättää maailmanparannus tiedostavammille poppareille.