Solgrav: Pohjola kotimme...

Korpimetalli – mitäs se sellainen nyt on? Solgravin demon saatteessa yhtye määrittelee oman musiikkinsa korpimetalliksi, ja tämän kaakkois-suomalaisen nelikon metallinmakuinen ryöpytys tuo eittämättä mieleen vaaraa uhkuvat ja öiset synkät korpimaat. Kolmannen demonsa julkaissut, kovasti levytyssopimusta etsivä bändi on onnistunut luomaan viiden biisin annoksen oudohkoa ja omaleimaista metakkaa, joka yhdistää blackmetalliseen pohjaan runsaasti folkvaikutteita. Ja tämän raikkaan erilaisen keitoksen Solgrav saattaa ilmoille vielä jollain tavoin hyvin suomalais-ugrilaisella otteella. Sen verran on kuitenkin Norjan suuntaan käännytty, että itse yhtyeen nimi on johdannainen norjan kielestä tarkoittaen suoraan käännettynä ”Auringon hautaa”.

Alun avaava lyhyt intro Alta kiven, alta juuren johtaa kovin folkahtavissa tunnelmissa ensimmäiseen varsinaiseen kappaleeseen Hourejumala. Vaikka norjan black-suuruuksilta on vaikutteita selvästi saatu, on yhtye kiistatta löytänyt oman juttunsa. Tästä vahvasta omasta tiestä kertoo hyvin myös sekin, että kolmantena soiva Dimmu Borgir coveri Ridnitsohkka (alkujaan siis Glittertind) kääntyy niin hyvin yhtyeen käsissä ettei sitä alkuun edes lainaksi erota. Yli kymmenminuuttiseksi intoutuva pienoisteos Korpimaa starttaa pelkällä vaimealla melodialla, mutta jo puolen minuutin jälkeen päästetään örinät karkaamaan kurkuista ja synkän raskas tarinointi saa alkaa. Vauhti ei äidy kuitenkaan mitenkään mahdottomasti ennen kuin vasta puolitien kohdissa, jolloin kappale puhkeaa kukkaansa. Erinomainen sävellys, joka osoittaa sitä potentiaalia löytyvän vaikka mihin. Viimeiseksi jätetty vajaan kahden minuutin mittainen akustisen rauhaisa Pohjoisen taivaan alla sulkee demon juuri niin kuin pitääkin.

Solgravin omat sävellykset ovat kautta linjan erittäin laadukkaita minkä takia on sitäkin suurempi harmi että tunkkaiset ja kehnot soundit onnistuvat latistamaan kokonaisuutta näinkin pahasti. Paremmalla tuotannolla olisi tästäkin saatu vielä reilusti iskevämpi paketti, nyt tuloksena on loppupeleissä vielä enemmän savua kuin tulta. Erittäin lupaavalta tämä silti kuulostaa ja nyt täytyy vain toivoa ettei kyseessä ole bändin viimeinen tuotos, sillä ainakin saatteessa ilmoitetaan tylysti että enempää ei demoja ole tulossa – eli kaikki tai ei mitään. Toivottavasti tuo ei mitään –vaihtoehto ei toteudu, sillä uskoisin Solgravilla olevan vielä paljon annettavaa.