Julkaistu: 23.09.2004
Arvostelija: Mika Roth
Osmose
Kanadan vankkoja metalliperinteitä vuodesta 1998 asti rikastuttanut Axis Of Advance syntyi samana vuonna hajonneen Sacramentary Abolishmentin raunioille kun kitaristi/vokalisti Wör ja basisti/vokalisti Vermin huomasivat tulevansa niin hyvin toimeen että jatkaakin voisi. Rumpupatteriston taakse rekrytotiin seuraavana vuonna alkujaan väliaikaiseksi avuksi James Read, joka on tosin yhäkin yhtyeen riveissä ”vakituisena sessiomuusikkona”.
Jos Sacramentary Abolishmentin mustanpuhuva metalli oli rankkaa ja raakaa päätettiin Axis Of Advancen ilmaisuun ottaa heti alusta alkaen mukaan hieman enemmän thrash-vaikutteita. Nopeus onkin halki koko Obey-levyn tiukan rummutuksen johdolla kova kitaravallien kiristäessä kiriä entisestään. Vastoin kuin arvaisi venyvät biisien kestot tässä rynkytyksessä kaupan päälle vielä melkoisesti, mikä tekee kuuntelukokemuksesta melko intensiivisen. Välillä energiaa räiskyvät sävellykset tahtovat seota omaan nopeuteen ja kaoottisuuteensa vokalistikaksikon rääkyessä/karjuessa sen mitä keuhkoista irti lähtee. Osassa biiseistä tämä ”kaikki kerralla tuleen” meininki toimiikin oikein esimerkillisesti, mutta vain osassa. Välillä toivoisi herrain himmaavan kaahausta nykyistä useammin, sillä joidenkin raitojen kohdalla menetetään raivoisalla ilmaisulla enemmän kuin mitä saavutetaan. Seitsemäntenä soiva Cube Of Odium antaa hieman hengähdysaikaa pitkäsoiton loppupuolella, eikä tämäkään ole siis mikään hidas raita. Samantyyppistä jakajaa olisi kaivattu myös johonkin kohtaan levyn alkupuolelle.
Rankemman ja brutaalimman deathin ystävät löytänevät tästä hyvän peruslevyn hyllyynsä, itse en ihan ensimmäiseksi, toiseksi tai vielä kolmanneksikaan tätä soittimeeni lykkäisi jos deathin tahtiin pitäisi tukkaa heiluttaa.
