Aiemmin Desibelissä kommentoitu Askel puhtaampaan esitteli silloisen Teuvalaisbändin modernia metalli-ilmaisua. Nykyään Seinäjoella vaikuttava nelikko tallaa tuoreella kolmen biisin Palava –lätyllään edelleen hyvin metallipyörteilevissä taustoissa. Mättömeiningin ja kitaristi Kristian Kriikkulan raivoisan ärjynnän yhdistelmä nostaa mieleen myös hooceepunkmaailman ja metalcoren, sukulaissieluksi voisi äkkiseltään tarjota esimerkiksi Ylöjärveläistä Abduktiota. Tosin Discoren purkaukset ovat ehkä astetta pari metallisimpia. Samankaltaista suomenkielistä blaastia, vaikkakaan ei yhtä lailla kantaaottavilla sisällöillä. Soitto on tiukkaa ja isot melodiat kerroissa vakuuttavat. Päätösraita Rautakahleessa tunnelmallinen stemmalaulu toimii, samoin alun luupit. Nimibiisi syöksyy tyylikkäästi isoilla vaihteilla, keskimmäisen Äänet vaienneet -kappaleen rauhoittaessa menoa uneliaalla riffillä ja leijuvalla säkeellä. Toki kappale nousee tuttuun ärjyntään asti, mutta mukavan monipuolinen maku biisistä jää – leijunnasta raivoon. Kyllä tätä olisi lisääkin voinut kuunnella.