Julkaistu: 22.09.2004
Arvostelija: Marko Ylitalo
4AD
Yksi amerikkalaisen vaihtoehtoisen kitaramusiikin merkittävimmistä ja vaikutusvaltaisimmista yhtyeistä yhdessä The Pixiesin ja Dinosaur Jr:n kanssa oli Throwing Muses, jota johti kaksi naista. Toinen heistä oli Kristin Hersh, joka soololevyjen jälkeen palaa kuvioihin uuden 50 Foot Wave -bändinsä kanssa. Se toinen oli Hershin sisarpuoli Tanya Donelly, joka myös aktivoitui hiljattain julkaisemalla uuden soololevyn Whiskey Tango Ghosts. Siinä missä Donelly tekee nykyään laulaja-lauluntekijä-perinteitä kunnioittavaa herkkää akustista folk-poppia, palaa Hersh pikemminkin alkujuurilleen tekemällä hyvin 80-luvun lopulta ja 90-luvun alulta kuulostavaa surisevaa särökitararockia.
Mielenterveysongelmistaan ikänsä kärsinyt indie-rock-vaikuttaja kuulostaa trioineen nykyisessä musiikkivirrassa tuoreelta, mutta samalla auttamattomasti vanhanaikaiselta. Tämä kuuden biisin ep-levy olisi yhtä hyvin voitu julkaista surinarockin kulta-aikoina, jolloin se olisi ollut ajalleen tyypillistä alternative-rockia, myös tuotantojälkensä puolesta (levy-yhtiökin on pysynyt samana). Se ei kuitenkaan ole levyn heikkous. Huono puoli tässä on se, ettei biiseissä ole tarpeeksi toimivia ideoita. Vinksahtaneet kitarakuviot eivät enää nykyisessä rock-musiikin ylitarjonnassa oikein riitä.
Vaikka kyseessä onkin uutta musiikkia sisältävä julkaisu, toimii levy pikemminkin nostalgiatrippinä. Glory Weed -kappale jopa lainaa häpeilemättömästi The Breedersin suurinta hittiä Cannonballia. Lienee tahallinen viittaus Donellyn suuntaan, joka perusti kyseisen yhtyeen Throwing Musesin hajottua. 50 Foot Waven levyn kuunteleminen pakottaa kaivamaan levyhyllyä ja laittamaan soittimeen tämän sijasta The Breedersin, The Pixiesin, Juliana Hatfieldin ja Dinosaur Jr:n pörinä-pop-klassikot.
