Julkaistu: 21.09.2004
Arvostelija: Mika Roth
Osmose
Ranskalainen brutaalia blackia saatanallisella sanomalla paiskova Arkhon Infaustus on seitsenvuotisen historiansa kuudennen julkaisun kohdalla. En tunne bändin aiempia tuotoksia, enkä ainakaan tämän levyn perusteella niihin ihan heti tuttavuutta aio tehdäkään – sen verran puuduttavaa räiskettä kun nyt on tarjolla.
Arkhon Infaustuksen näkemys helvetistä on melko kaoottinen ja raskaalla tavalla monotonisen tukahduttava. Basisti/laulaja The 666 Torturerin kurkusta karkaavan kimeän rääkymisen ja kitaristi/laulaja Jeremy ”D. Deviant” Martinin puristaman matalan korinan kyytipojaksi tarjotaan pääosin melkoisen nopeaa mutta paikoin puuduttavan ”läpsyttävää” rummuttelua, sekä tietenkin runsasta ja nopeanoloista kitarointia joka äityy välillä, tosin mielestäni aivan liian harvoin, oikein herkullisen ilkeäksi viiltelyksi. Kappaleiden rakenteet kääntyvät välillä kovinkin koukeroisiksi ja silloin tällöin melodiatkin saavat hieman enemmän tilaa kaahauksen rauhoittuessa. Näistä elementeistähän on jo monen monituiset blacklätyt ennen tätä leivottu, mutta tällä kertaa sekoitussuhteet tuntuvat olevan pari astetta pielessä eikä sävellyskynäkään ole ollut ihan terävimmillään kidutuskammioiden hämärissä. Parhaimmillaan bändi on selvästi kaikkein nopeimmissa vetäisyissään. Hyvänä esimerkkinä tästä käy Six Seals Salvation, joka irroittautuu mukavasti turtuneisuudesta ja tarjoaa hetkellisen väläyksen siitä mihin bändi suotuisimmissa olosuhteissa pystyy.
Arkhon Infaustus ei ole tehnyt mitään turhan huonoa levyä, mutta keskitasoisuus yhdistettynä joihinkin todella heikkoihin hetkiin vetää tähditystä pahemman kerran alaspäin. Ei hyvä, ei edes riittävän paha.
