Ancara: Promo 2004

Tuusulalainen Ancara on pitemmän linjan metalliyhtye, joka on ollut kasassakin jo toistakymmentä vuotta. Nyt arvioitavana on ryhmän toinen äänite, pituudeltaan sekin edeltäjänsä tapaan vain kolmen biisin mittainen. Ankaraksi soitantoa ei voine luonnehtia, mutta kohtuullisen raskasta se silti on ja mitään turhaa kiirehtimistä ei ole tempon suhteen nähty tarpeelliseksi. Vertailukohtia on vaikea hakea koska soundi on kuitenkin sen verran omaleimainen, mutta vaikkapa Ozzy Osbournen uudempaan tuotantoon vertaaminen tuskin on suuri vääryys.

Biisit ovat varsin hyvin rakennettuja ja sisältävät runsaasti hienoja oivalluksia ja tyylikkäitä kertosäkeitä. Avausbiisi Bound to Roam on keskitempoisesti hieman paikallaan polkeva rallatus, joka on kuitenkin suhteellisen onnistunut yhdistelmä rankempaa kertosäettä ja kevyehköä veisua. Keskimmäinen kappale Come Apart lähtee sekin hitaasti rullaamaan, mutta huipentuu tyylikäästi hienoon kertosäkeeseen. Päätösraita Why edustaa levyn hioituinta antia. Se on kokonaisuutena ehdottomasti tasapainoisin ja monipuolisin levyn esityksistä.

Kaikenkaikkiaan materiaali on musiikillisesti erittäin toimivaa ja ammattimaista jälkeä. Pieni miinus tulee lyriikoista jotka ovat aika tavalla kornin oloisia ja kielellisesti jähmeitä, mutta toisaalta näin on asia muutamien suurempienkin bändien kohdalla. Ainoa asia mikä suuremmin jäi kaivelemaan oli tietysti pituus, tai oikeammin sanottuna lyhyys. Kolme biisiä on hyvä alku, mutta kyllä tätä olisi vähintään parin biisin verran enemmänkin kuunnellut.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 29.10.2004:

Pisteet:

Tiukkaa soittoo ja laulantaa. Komeita melodioita ja tosiaan ootellaan vesikielellä uutta matskua jota bändi näkyy homesiten mukaan duunaavan. Oon ostanut molemmat sinkut ja käynyt keikalla pariinkiin kertaan ja livenä bändi on musta vasta timangia.

Nimetön kommentoi 29.12.2004:

Pisteet:

Minäkin olen käynyt pariin otteeseen Ancaraa kuuntelemassa ja olen tykännyt menosta kovasti. Kundit soittavat taitavasti, musiikki & soitanta on sopivasti harmonista ja tasapainoista olematta kuitenkaan millään muotoa särmätöntä ja tylsää. Promosinkut on meikäläiseltä jo lähes puhkikuunneltuja, joten uutta materiaalia tämäkin fani kaipaisi Ancaralta.

Keikoilla on ollut hyvä meininki ja solisti Salmisen hieno ääni pääsee keikoilla paremmin esille kuin levyllä. Keikoilla on omien biisien lisäksi ollut myös upeita covertulkintoja. Lisää samaa menoa, jätkät!