Julkaistu: 15.09.2004
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Parivuotias Helsinkiläis-orkka Night Of The Jackalopes on kokenut kovasti muutoksia sitten bändin nimeä kantavan edellisen musiikkinäytteen. Sekä kitaristi J. Outcast että urkuri Unidentified Flying Bitch ovat siirtyneet sivuun. Kitaranvarressa tavataan uusi vahvistus Pecko Mantzin, tuoreellakin levyllä mukanaolevista koskettimista taas vastaa laulaja Miguel. Musiikki koostuu edelleen menevästä rockittelusta hivenen enemmän taustalle jäävillä urkusoundeilla vahvistettuna. Miguelin vokalisointi on edelleen kohtuullisen töksähtelevää ja hivenen vaanivan kuuloista. Down The Wire paahtaa mukavasti kierrellen, stemmalaulu tuo mukavasti lisäulottuvuutta kertoon. Kitaratilutteluja ja isolla kädellä annosteltua tiukkaa paahtoa suhteellisen raskaalla otteella. Melodisempaan suuntaan kuljetaan Showgirls & Straydogsin hivenen melankolisilla kitarakierrätyksillä. Katurockiahan tämä on, levyn nimeä kantavalla päätösraidalla nelikko esittelee itseään: I’m the son of the jackalope . Puhesämplellä maustetussa biisissä urut kohtaavat osuvimmin kitarajuoksutukset, tällaisia vauhdikkaan paahdon ja hivenen melankolisen tunnelman yhdistäviä ralleja voisi jatkossa odottaa bändiltä lisääkin. Kokonaisuutena ehkä hakee vielä aivan niitä parhaita biisejään.