The Servant: The Servant

Prolifica

Kylmää rockmusiikkia Lontoosta. Dan Blackin luotsaama The Servant on julkaissut nimettömän esikoislevynsä pitkällisen kypsyttelyn jälkeen, mutta lopputulos jättää silti kylmäksi. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kappaleet livahtavat ohi sen suurempia jälkiä mieleen jättämättä. Singlebiisi Orchestrassa on hiukan potentiaalista hittiainesta, ja I Can Walk In Your Mindin kauniisti helisevät kitarat tuovat mieleen The Byrdsin. Robert Johnsonia lainaava Devil ei toimi millään tasolla käsittämättömästä sovituksesta johtuen. Muutenkin levyllä olevien täytebiisien määrä on liian suuri, joten tuskin tältä albumilta tullaan montakaan singleä julkaisemaan.

Black laulaa maanisesti hiukan narisevalla äänellään, jota voidaan sanoa joko persoonalliseksi tai sitten ärsyttäväksi. Kappaleita on sävytetty "moderneilla konesoundeilla", jotka vievät ajatukset pikemminkin edelliselle vuosikymmenelle kuin tulevaisuuteen – mikä sitten lienyt tekijöiden tarkoitus… Koneiden käyttö tuntuu useimmiten teennäiseltä halulta erottautua – ikään kuin olisi haluttu olla "kokeilevia" pelkän eksentrisyyden tavoittelemisen vuoksi. Yksinkertaistaminen ja perusasioissa pysyminen olisivat voineet tehdä kappaleista mieleenpainuvampia ja kuuntelua paremmin kestäviä. Nyt kappaleisiin huonosti sopivat pulputukset ja säksätykset enimmäkseen rasittavat. Kaukana ollaan esimerkiksi Primal Screamin innovatiivisuudesta ja raivokkuudesta, mutta harvapa moiseen koneiden ja rockin sulavaan ristisiitokseen pystyykään.