Silence

Hidrian kolmas Desibelin arvostelussa oleva äänite Balansia tuo mukanaan uusina mausteina heti avausraita Kokkolan käyntiin rykäisevät Teemu Kilposen afrohenkiset rummuttelut. Pian tutut Mikko Hapon ja Sami Wirkkalan hypnomaailmoja kiertävät kitarat, trance-elementit ja Janne Lounatvuoren avaruusmaailmoissa jumittelevat kosketinkuviot lähtevät viemään Kimmo Dammertin bassoilun täydentämän viisikon instrumentaalikosmossurffia. Edeltäjänsä Symbiosisin tapaan energiaa riittää, matka kulkee juohevasti psy-avaruudessa. Kuuden biisin yhteiskestoksi tulee komeat viitisenkymmentä minuuttia, joten biisit eivät missään nimessä lopu kesken. Pikemminkin herrat ovat jälleen saaneet nauhoitettua ikään kuin viimeisen päälle yhteennivoutuvan treenisession. Taitolaji tuokin.

Kolmosbiisi Astrobaniin mennessä kuvio alkaa olla aika selkeä; kitaravoittoinen progematkailu on edelleen päällimmäinen elementti. Ehkäpä alussa vivahtavia maailmanmusiikkivaikutteita voisi soveltaa Hidria-soppaan jatkossa lisääkin. Kyllähän tuolta löytää moninaista perkussioevästä ja kosketinmaustetta, mutta kyllä kielet varastavat show’n pääosan. Toisaalta, juuri tällaisen musiikin avaruusveljeskuntamme hallitsee suht suvereenisti. Ehkäpä on vain hyvä että suutari pysyy lestissään. Mutta valitako levylautaselle Balansia, Symbiosis vai näiden nimetön edeltäjä?