Julkaistu: 02.09.2004
Arvostelija: Toni Lyytik�inen
Black Lotus
Legendaarisesta Savatagesta ei ole kuulunut pitk��n aikaan mit��n, joten b�ndin kitaristi Chris Caffery on toimettomuuteen turhautuneena pukannut ulos ensimm�isen soololevyns�. Paino lienee sanalla turhautuneena, sen verran angstista tavaraa on levylle eksynyt. Tai oikeammin levyille, sill� varsinaisen, 16 kappaletta sis�lt�v�n, Faces-kiekon lis�ksi t�m� julkaisu sis�lt�� my�s yhdeks�n biisin pituisen God Damn War -bonus cd:n. Kuunneltavaa siis ainakin riitt��.
Ensimm�isen� huomio kiinnittyy levyn soundimaailmaan joka kuulostaa hieman vanhahtavalta, mutta kuitenkin erinomaisen tyylikk��lt�. Samaa linjaa jatketaan s�vellyksiss�, jotka ovat yksinkertaisen elegantteja. Caffery hoitaa levyll��n my�s lauluosuudet, ja vaikka niiss� ei sin�ns� mit��n valittamista olekaan, huomaa silti ettei se ole miehen leip�laji. Levylle on mahdutettu monenlaista materiaalia, ja ei voi v�ltty� ajatukselta etteik� sit� olisi sittenkin hieman liian paljon. Osa biiseist� ei en�� pahemmin t�ydenn� levyn kokonaisuutta ja ne ohittaa my�s kuunnellessaan ilman suurempia omantunnon tuskia. Varsinkin kun levyn pituus on viel� nelj�� vaille 80 minuuttia, on my�nnett�v� ett� osa s�vellyksist� olisi voinut j��d� p�yt�laatikkoon. Biisintekij�n� Caffery silti osoittaa olevansa A-luokkaa, sill� levyll� on monta hienoa perinteist� hevibiisi�. Caffery loihtii kitarastaan hienoja riffej� ja soolotkin ovat tyylikk��n melodisia, mik� ei tosin miehen otteita ennenkin seuranneille ole varmaankaan suuri yll�tys. Sanoituksissa tunnutaan olevan kovasti vihaisia ja v�lill� lipsahdetaan jo hieman campinkin puolelle, ehk� tarkoituksella, ehk� ei.
Faces-levyn parhaimmistoon kuuluvat alkup��n nimibiisi Faces, hieman Judas Priest -henkinen Fade in to the X ja hienon kertos�keen ansiosta my�s singlen�kin julkaistu The Mold. Kliseisyydest��n huolimatta my�s balladi Never on hienoa kuultavaa. God Damn War -levy ei musiikillisesti kovin korkeatasoista, mutta Cafferyll� tuntuu olevan kovasti sanottavaa Irakin sodasta ja Yhdysvaltojen nykymeiningist� yleens�kin, ja se on sin�ns� ihan mielenkiintoista kuultavaa.
Caffery osoittaa soolodebyytill��n olevansa tekij�mies my�s laulajana ja biisintekij�n�. Musiikkia on paljon ja suurimmaksi osaksi sen on todella hyvin tehty. Toisaalta kokonaisuus ei ole ihan kympin arvoinen, koska v�h�n enemm�n karsintaa olisi voinut levyn koostumuksen suhteen suorittaa. Siltikin, parempi kuitenkin liikaa kuin liian v�h�n. Savatagen mahdollista jatkoakin odottelee t�m�n j�lkeen taas uudella innolla.
