Black Lotus

Kanadalainen wanhan liiton death/thrash-retkue Infernal Majesty on täällä taas, ja jo on aikakin sillä edellisestä uudesta studiolevystä ehti vierähtää aikaa kuusi pitkää vuotta. Alkuperäisestä vuoden 1986 viisikosta on nykyisessä kokoonpanossa yhä jäljellä kitaristit Kenny Hallman ja Steve Terror, sekä joitain vuosia 90-luvulla vahvuudesta puuttunut vokalisti Chris Bailey.

Jos ei miehitys ole paljoakaan vuosien varrella muuttunut, ei itse musiikillinenkaan ilmaisu ole sen suuremmin kokenut muutoksia. Ainoa suurempi uudistus aiempaan verrattuna on vuodesta 2001 yhtyeessä mukana olleen rumpali Kris Debeorin aikaisempia kannuttajia selvästi rankempi mätke, ja tiukempi tyyli tuntuu levinneen patteriston takaa hieman muillekin tonteille. Tämä soundillinen kehitys on mielestäni esimerkillistä, sillä yleensä etenkin vanhemmat metallibändit tahtovat vain tasaantua ajan myötä, kun taas Infernal Majesty se senkun vaan rankentuu entisestään.

One Who Points To Death on eräänlainen aikakone, sillä huolimatta modernisoituneesta ja rankentuneesta soundimaailmasta itse biisit ovat suoraa jatkoa 80-luvun lopun thrash/deathille. Angels And Acid biisissä lähestytään jo Slayerin tonttia, eikä Hysterion Proteron ole ainakaan piiruakaan pehmeämpi vetäisy. Ikävä kyllä helmien sekaan on eksynyt myös astetta, kahta heikompiakin kipaleita, jotka keskinkertaisuudellaan vetävät kokonaisuutta selvästi alemmas.

Infernal Majesty on, hieman kärjistetysti sanottuna, tehnyt albumillisen verran 80-luvun metallia nykyaikaisin soundein. Tuloksena on syntynyt mielenkiintoinen, vaikkakin hieman epätasainen nippu perusmetalli kappaleita. Etenkin he jotka pitävät vanhaa ”rässiä” kunniassa löytävät tästä lätyskästä takuulla monta hyvää syytä tukan pyöritykseen.