Crisis: Like Sheep Led To Slaughter

The End

Edes nykyään moni nainen ei selviydy raaemmasta h/c tyyppisestä karjumisesta kovinkaan kummoisin tuloksin. Toki metallin laajoilta kentiltä löytyy Angela Gossowin tapaisia ärhäköitä rääkyjiä jonkin verran, mutta muuten on (kirjaimellisesti) aika hiljaista. No onneksi meillä on vielä Crisis, yhtye jonka pääasiallinen vokalisti Karyn Crisis taitaa äärimmäisen vokalisoinnin raaimmatkin salat.

Jenkkilästä kotoisin oleva bändi vääntää amerikan maalla kovinkin muodikasta metalcoreaan kieltämättä mallikkaasti, vaikkakin kovin tutuilla musiikillisilla reiteillä pysyen. Soittopuolella heitetään peliin toinenkin säkillinen kikkailua tempojen vaihdellessa taajaan ja sovitusten käydessä aina vaan idearikkaammiksi. Kitaristit Jywanza Hobson ja Afzaal Nasiruddeen eivät tarjoa niinkään ihmeellisiä hetkiä, mutta rumpali Josh Florian tekee yhdessä basisti Gia Chuan Wangin kanssa kerrassaan ensiluokkaista työtä. Rytmiryhmää käykin pääasiassa kiittäminen mielenkiinnon ylläpitämisestä sävellyksiä kohtaan, jotka muuten ehkä hukkuisivat taiteellisten saavutustensa vuoksi sinne tusina-suohon.

Crisis meni miltei hajoamaan muutama vuosi sitten julkaistuaan kolme levyä, tiedä vaikka olisi hetkeksi hajonnutkin. Bändi tekee kuitenkin mukiinmenevän paluun seitsemän vuoden levytystauon jälkeen ja vaikka Like Sheep Led To Slaughter ei saakaan minua loikkimaan vallattomasti pitkin kammioni seiniä saa se hetkittäin jalan nakuttamaan tahtia ja sormenpäiden hakemaan pöydästä rumpuja. Vahvimmillaan bändi on silloin kun Crisis päästelee kaikkein omaleimaisempia vokaalejaan ja yhtye ympärillä yltyy hieman epä-ortodoksisempiin seikkailuihinsa. Heikoimmillaan tarjolla on tylsää kertakäyttö metalcorea. Onneksi noita vahvempia hetkiä on aavistuksen verran enemmän kuin heikompia.