Julkaistu: 21.08.2004
Arvostelija: Mika Roth
New Aeon
Ranskalainen kuusikko nimeltään Ad Vitam Aeternam on yksi niistä lukemattomista yhtyeistä, jotka katsovat kevyesti popahtavan goottimusiikin kukkivan parhaiten runsaiden melodioiden ja kaksiäänisen laulun voimalla. Kaksiääninen laulu tarkoittaa tässäkin tapauksessa heleää korkeaa naisääntä jota komppaa matalampi miehinen mörinä. Miten tästä nyt tulee taas näin vahva Deja Vu-tunne?
Ad Vitam Aeternamin oma soundi on tällä debyytillä vielä monin paikoin pahasti hakusessa, ja yhtye onnistuukin useimmiten kuulostamaan enemmän lukuisilta kilpailijoiltaan kuin omalta itseltään. Sävellysten kesto ylittää yhtä poikkeusta lukuun ottamatta järjestelmällisesti viiden minuutin rajan, mikä koettelee etenkin parin heikomman sävellyksen kestävyyttä erittäin raskaasti. Runsaasti esillä olevat vokaalit saavat tukea enemmänkin koskettimista kuin kitarasta temmon pysyessä jatkuvasti suhteellisen alhaisena. Laulukielenä toimii luonnollisesti englanti ja sovitukselliset ratkaisut on pyritty pitämään mahdollisimman virtaviivaisina sekä perinteisinä.
Enpä tiedä – aiemmin jaksoin vielä kuunnella näitä ”gootti-klooneja”, joita tuntuu tupsahtelevan joka kolosta, mutta nyt alkaa kyllä taisteluväsymys vaivaamaan. Toki kaikki odottettavat piirteet ja osat ovat tältä levyltä löydettävissä kaiken kulkiessa täsmälleen sitä monesti aiemmin hyväksi havaittua polkua pitkin, mutta missä on oma visio ja näkemys? Jos kaikki pitää tehdä juuri prikulleen siten kuin sen ovat omat esikuvatkin (ja lukuisat muut) tehneet niin eikö olisi parempi pistää hanskat naulaan ja keskittyä vain kuuntelemaan niitä alkuperäisiä tuotoksia? Tiedä sitten, saattaahan tämä debyytti olla alkua jollekin todella kauniille, mutta vielä on pitkä matka taitettavana ennen kuin olen laskemassa palmun lehviä tämän joukkion jalkoihin.
