Julkaistu: 09.08.2004
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Leipä/Reperecords
Aiemmin kolme omakustanne-eepeetä julkaissut Lapualähtöinen Sur-rur on siirtynyt pitkäsoittokantaan. Vaikka Helsinki-Rovaniemi –akselilla nykyään vaikuttavien jäsenien luulisi kokevan hankaluuksia treenien järjestämisessä, on 15 biisin levyllä menty eteenpäin edelliseltä Ajatussilppurin arvoitus -eepeeltä. Kitaristi Ville Vuorenmaan rämisevällä laulutulkinnalla eteenpäin säristelevä soitto tuntuu saaneen lisää niin varmuutta kuin melodisempia toteutusideoita. Kimmo Pohjapellon rummuilla ja Ville Laurilan bassolla täydentyvän trion parhaita puolia on edelleen tarinoiden karu maailman tarkastelu. Katsotaan mennyttä elämää taaksepäin (Puolittain juuristaan vieraantunut kotiseutuhistorioitsija, Nuori pessimisti ottaa yhteyttä vanhaan itseensä ja Aikamatkustelija), ollaan keikalla (Sur-rur) ja katsellaan kuolemaa useammaltakin suunnalta (Henkimaailmassa, Digimaailmassa ja Murhamaailmassa). Tarjoileepa Typerysten aika keitokseen myös yhteiskuntakritiikkiä. Edelleen soitosta voisi vetää pientä lankaa Radiopuhelimien suuntaan, tosin esimerkiksi Murhamaailmassa Sur-rur kuulostaa sillä lailla hyvällä tavalla jopa Apulannalta. Sonic Youth nousee myös mieleen surisevasta kitarasta, mutta ennen muuta Sur-rurin punkahtava räminäpoppis kuulostaa vain itseltään. Bändistä kertonee jotain sekin, että tämänkin levyn kappaleita sisältävällä Joulubootlegilla yhtye coveroi niin Neil Youngia, Joy Divisionia kuin Matti Nykästäkin. Trio hallitsee niin kiivaasti rynnivän Matelijan kaltaisen paahdon kuin Aikamatkustelijan melodis-melankolisen tunnelmoinnin. Hatunnoston arvoinen suoritus.
Rämisevää suomenkielistä kitaravallittelu-punkpopindiejohdannaista veivaava kolmikko.
Ville Vuorenmaa - kitara ja laulu
Ville Laurila - basso
Kimmo Pohjapelto - rummut
Linkit:
facebook.com/surruryhtye
sur-rur.bandcamp.com
(Päivitetty 18.12.2023)
Kommenttien keskiarvo:
mut jos kysyt millanen tyyppi, niin sanotaan musiikin ystävä