Julkaistu: 21.01.2002
Arvostelija: Jari Jokirinne
Virgin
Ranskalaisen Les Negresses Vertes-yhtyeen laulaja ja voimahahmo Noel ”Helno” Rota yliannosti itsensä tuonpuoleiseen vuonna 1993, jonka jälkeen loppumiehistö läpikävi ymmärrettävän kriisiin ja taisipa hajoaminen olla tuolloin lähellä. Jokin sai bändin kuitenkin jatkamaan yhdessä saman nimen alla. Musiikillisesti Rotan kuolema vei yhtyeen tietynlaiselle vedenjakajalle. Varjoista esiin nousi kitaristi Stephane Mellion ja hanuristi Matthias Canavese, jotka yhdessä täyttivät Rotan jättämän vokalistin aukon.
Acoustic Clubbing-levyn idea oli versioida vanhoja biisejä pääasiallisesti akustisesti studiossa ja sekoittaa myös muutama uusi joukkoon. Sähköisiä soittimia mukaan mahtui niukasti. Ripaus sähkäkitaraa ja bassoa siellä täällä, mutta nekin sulautuvat aukottomasti levyn äänimaisemaan. Keikkataltioinnin kaltainen intiimi tunnelma yhdistettynä studion puhtaisiin soundeihin luo levylle upean ja erittäin rennon moodin.
Yhtyeen ensimmäiseltä levyltä (Mlah, 1987) napatut C'est Pas la Mer à Boire ja Voilà L'Été ovat ykkösluokan biisejä ja modernisoidut luennatkin ovat täysin perusteltuja. Tuoreemmat kappaleet eivät aikaansaa aivan saman tason värinöitä, vaikka varsinaisia ohilyöntejä ei Acoustic Clubbing tarjoa. LNV:n soundia viime vuosina hallinneiden dub-sävyjen suuntaan ei levy myöskään kumartele ja tämä lienee ilouutinen yhtyeen vanhoille faneille. Uusia ystäviä luulisi tämänkin levyn myötä löytyvän, esim. kaikkien Mano Chaoon hurahtaneiden kannattaa ehdottomasti tsekata.
