Eri esittäjiä: Relapse Singles Series Vol. 3

Relapse

Relapsella on kaiveltu taas arkistojen kätköistä pino ikivanhoja sinkkuja, joiden vähäiset vinyylipainokset on myyty loppuun jo aikoja sitten. Tämä sarjan kolmas osa keskittyy loppuvuoteen 1991 ja samaan pakettiin on lyöty neljä eri sinkuraa.

Pelin avaa jo muinoin hajonnut korinaremmi Rottrevore, jonka Copulation Of The Virtuous And Vicious edusti aikoinaan miltei brutaaleinta mahdollista mäiskettä. Hieman on aika päässyt nakertamaan tuotosta ja huomio kiinnittyykin lähinnä soundeihin, jotka tunkkaisuudellaan ja monotonisuudellaan tuovat mieleen ne ”vanhat hyvät ajat” kun C-kasettikin oli vielä varteenotettava formaatti. B-puolen toinen biisi Intimidation kuulostaa yllättävän tuoreelta, mikä johtunee hieman idearikkaammasta sovituksesta.

Toisena singlenä tarjotaan myös jo aikaa sitten hajonneen Repulsionin Excruciation, joka kaatuu enemmänkin sinne grindcoren puolelle. Nytkin soundit ovat melko syvältä, mutta itse biisit sitä vastoin kuulostavat jo huomattavasti paremmilta. Selvät Slayer vaikutteet kuuluvat reilusti lävitse, etenkin kitaroissa ja vokalistin suorituksessa. Tälläkin kertaa B-puoli osoittautuu kestävämmäksi, ja Helga (Lost Her Head) iskee vielä 13 vuodenkin takaa terhakkaasti.

Seuraavaksi onkin vuorossa yhä kasassa olevan Montrosityn Burden Of Evil, tosin singlen kokoonpanosta on nykyisessä yhtyeessä jäljellä enää ainoastaan rumpali Lee Harrison. Tällä kertaa edes B-puoli ei pelasta, sillä aika turhan aikaiselle rytinälle tämä kuulostaa. Arvo siis lähinnä nostalginen.

Viimeisenä eli neljäntenä soi myös yhä maisemassa oleva Incantation, joka kuuleman mukaan on työstämässä uutta albumiakin. Yli 30 miehistönvaihdosta vuosien kuluessa läpi käynyt remmi oli tämän Deliverence Of Horrific Propheciesin aikoihin vielä uransa alkuvaiheissa, eikä tästäkään ryhmästä ole nykyisessä kokoonpanossa kuin yksi musikantti. Ensimmäisenä kuultava nimibiisi on vieläkin tehokkaan brutaali kuolonjulistus, vaikka nytkin äänimaailma on mitä on.

Onhan se hienoa kun näitä vanhoja ”helmiä” uudelleenjulkaistaan, mutta omasta puolestani näistä olisi voinut vääntää ihan vaikka oman boksinkin. Muutaman tuhannen painokset näistä harvinaisuuksista ovat toki aikoja sitten loppuneet mutta toisaalta, kuinka monia toisaalta nämä reliikit jaksavat enää kiinnostaa? Yhtyeiden fanaattisimpia faneja luulisin, ja heille olisi varmasti mukava antaa kaupan päälle jotain ekstraakin. Hieno kulttuurityö silti tällaisenaankin, musiikilliset arvot ovatkin sitten ihan toinen juttu.