The Dillinger Escape Plan: Miss Machine

Relapse

Yhdysvaltalainen The Dillinger Escape Plan ei pid� kiirett� julkaisuaikataulunsa kanssa. Vuonna 1999 ilmestyi debyyttipitk�soitto Calculating Infinity, eik� sen ja t�m�n uutukaisen v�liss� ole ilmestynyt kuin yksi sangen valaisevasti nimetty miniCD � nimelt��n MCD. Tuolla minill� vokaalit k�vi muuten heitt�m�ss� vanha Faith No More herra Mike Patton, koska yhtyeess� ei tuolloin ollut vakituista vokalistia.

Julkaisutahti on siis hieman harvanlainen, mutta samaa ei voi sanoa itse musiikista. Yhtyeen tuottama kaoottis-henkinen vallitus kun on jotain progressiivista hc/grind metal jazzia, joka saa System Of A Downin ja Nine Inch Nailsin kaltaiset kokeellisen musiikin suuruudet kuulostamaan l�hestulkoon tavallisilta. The Dillinger Escape Planin erikoisuus ei kuitenkaan mielest�ni ole erikoisuudentavoittelua vaan aivan aitoa asiaa. Vaikka s�vellykset, ja etenkin niiden sovitukset ovat todella kimurantteja, koukeroisia ja ennalta-arvaamattomia niiden omaleimaisuus ja yhdess� muodostama kokonaisuus h�ik�isev�t omalla tinkim�tt�m�ll� ehdottomuudellaan. Ensimm�isi� kertoja levy� kuunnellessa sinne t�nne s�nt�ilev�t aiheet ja teemat toki v�hint��nkin h�mm�stytt�v�t, mutta muutaman kuuntelukerran j�lkeen pieni odotus jo palkitaan runsask�tisesti. Itse koin musiikillisen valaistumisen siin� kuudennen kuuntelukerran tiet�mill�, enk� sen j�lkeen ole ollut entiseni.

Dillingerin pakoprojektin raivoisa ilmaisu rakentuu edelleen iloisesti/ahdistuneesti kirmaavien kitaroiden, rummut-basso akselin upean akrobatian, sek� vokalistin puhdasta energiaa r�isk�htelev�n tulkinnan summasta. Greg Puciato selviytyy tulikokeestaan b�ndin vokalistina erinomaisesti, ja herra osoittaa hallitsevansa niin kire�n kiljumisen, k�he�n karjunnan kuin my�s sen ehk� kaikkein vaikeimman alueen � eli puhtaan, l�mpim�mpi� tunteita ilmaisevan laulun.

Miss Machinen kappalelistaus on sangen mielenkiintoinen, sill� levylle on yhytetty 99 raitaa keston ollessa tasan 40 minuuttia. Oikeasti kappaleita on 11, mutta koska niist� osa on jaettu todella monelle raidalle kannattaa t�ll� kertaa j�tt�� �satunnais-soitto� vaihtoehto soittimesta rauhaan, ellei sitten pid� todella vapaista kappalerakenteista.

Loppuun viel� varoituksen sana kaikille rock-ristoille, mik�li Rolling Stones on monimutkaisinta musiikia mit� kest�t kuunnella kannattaa t�m� levy j�tt�� suosiolla rauhaan. Miss Machine on kaoottisen sekop�ist�, skitsofreenisen vaarallista ja totaalisen vapaata ilmaisua, jossa lait on luotu jotta niit� voidaan rikkoa mahdollisimman useasti. Mik�li jo em System Of A Down, Faith No More tai vaikkapa Deftones ja Burnt By The Sun kuitenkin uppoavat kannattaa t�m� l�tty ostaa oitis.

Kommenttien keskiarvo:

Nimet�n kommentoi 15.10.2004:

Pisteet:

Ei nouse aivan t�ydellisen Irony Is A Dead Scene- EP:n tasolle, mutta on kuitenkin osoitus siit�, ett� kyseess� on sellaisen tason hardcorepunk-b�ndi, ettei sille todellakaan kannata ryppyill�. Levyst� ei yksinkertaisesti l�ydy mit��n huonoa, vaikka olisi aika ilmiselv�� ett� vokalistijumala Mike Patton olisi voinut tehd� t�m�n viel�kin paremmin. Noh, turha sen kummemmin valitella; Miss Machine on juuri sellainen levy jota rock on todellakin kaivannut. Varsin rajua & sekoboltsimaista menoa on luvassa.