Suomenkielistä melodista blackia, johon on viskattu oikein reippaasti folk- ja viikinki-vaikutteita, sekä aavistuksen verran vanhaa kunnon h/c asennetta, siitä on Mental Transformationin metakka tehty. Kun puhutaan folkin sotkemisesta mustaan metalliin ei kyseessä ole enää mikään aivan tuore idea, mutta hyvin Mental Transformation näillä ahtaiksi käyneillä kentillä kestää. Demolla on kuusi varsinaista biisiä, sekä kaupan päälle vielä kaksi ”bonus-raitaa”, jotka tosin ovat aika turhaa huttua.

Heti ensimmäisenä soiva Roihu osoittautuu nopeasti idearikkaaksi ja koukukkaaksi palaksi, vaikka biisin sovitus hetkittäin miltei kaatuukin omaan näppäryyteensä. Aloitusraidan vajaaseen viiteen minuuttiin onkin oivallisesti tiivistetty se kaikki joka on Mental Transformationissa hyvää – ja huonoa. Parhaimmillaan bändi on todella herkullisen ja rullaavan kuuloinen, pahimmillaan taas vajotaan jonnekin viidennen luokan norja-blackin asteelle. Nopeus ei missään vaiheessa levyä nouse kovinkaan korkeaksi, vaikka joitain nopeita pyrähdyksiä tarjotaankin. Runsaat ja raskaat riffit ruhjotaan pelkillä kitaroilla ilman minkäänlaista kosketin-tukea. Vokaaleissa uskotaan kaikkeen mahdolliseen, ja niinpä tarjolla onkin runsaasti eri näkemyksiä niin puhtaasta kuin epäpuhtaastakin laulannasta. ”Viikinkikuoro” kohdat yhdessä matalampien karjuntojen/murinoiden kanssa taittuvat hyvin, mutta korkeampi, täysin nyanssi-vapaa rääyntä käy hetkittäin melko puuduttavaksi.

Hitaasti ässäksi osoittautuvan aloitusbiisin lisäksi Samvirtti (& Other Joys) sekä He söivät Jumal’lihaa kasvavat demon kohokohdiksi. Lisäksi muusta materiaalisti erottuva Kuolleen miehen puu omaa jotain kummallisen tarttuvaa. Kappalemateriaalin suurista tasoeroista huolimatta Merkurius Hg on ihan kelpo aloitus, viilaamista tarvitaan vielä siellä täällä, mutta tästä on hyvä jatkaa.