Julkaistu: 18.01.2002
Arvostelija: Mika Roth
Nightwish on aina toiminut livenä paremmin kuin levyllä, studiossa ei lavaesiintymisistä tuttua energiaa ole vielä onnistuttu välittämään kunnolla. Niinpä odotin tältä levyltä paljon enkä joutunut pettymään. Olkoonkin että Nightwish edustaa "epämuodikasta" ja "vanhakantaista" metallia, jossa housut ovat nahkaiset ja takuulla tiukat eikä lippistä/pipoa tarvita.
Levy alkaa tutuilla killereillä The Kinslayer, She Is My Sin, Deep Silent Complete... tehden heti selväksi missä mennään. Nopeat kiidätykset rytmitetään sopivasti hieman tunnelmallisempien palojen kanssa, ei viedä liikaa, ei jäädä jalkoihin. Encoreina esitettävät Walking In The Air ja Wishmaster räjäyttävät sitten loputkin liat pois tehokkaammin kuin männynraikas Andy.
Verrattuna moneen muuhun live-levyyn, jotka on äänitetty kymmenessä eri maassa viideltätoista eri keikalta, Nightwish on tehnyt viisaan ratkaisun tyytyessään äänittämään vain yhden keikkansa josta koko livelevy muodostuu. Näin on vältetty sirpaloituminen ja taattu se monilta livetallenteilta harmillisesti puuttuva äänen tasalaatuisuus. Ehdottomasti vuoden parhaita kotimaisia alan julkaisuja.
Vuonna 1996 perustettu Nightwish julkaisi ensimmäisen levynsä Angels fall First jo marraskuussa 1997. Ensimmäisen keikkansa orkesteri heitti Uutena Vuotena Kiteen huvikeskuksella. Ensimmäinen läpimurto tapahtui seuraavana joulukuuna ilmestyneen Oceanborn levyn tiimoilta. Yhtye saavutti ensimmäisen kerran merkittävän aseman myös rajojemme ulkopuolelle, erityisesti Saksan suunnassa bändin suosio lähti kovaan nousuun. Vuoden 2000 kevät toi tullessaan pitkäsoiton Wishmaster, sekä kultalevyt Oceanbornista ja sinkuista Sacrament of Wilderness, Walking in the Air ja Sleeping Sun.
Tuon jälkeen loppu onkin ollut suomalaista musiikkihistoriaa, Nightwishin muututtua yhdeksi suomalaisen musiikkiteollisuuden suurimmista vientituotteista. Vuonna 2002 julkaistu Century Child nosti yhtyeen profiilia entisestään. Kun yhtyeen viimeisin studiolevy, vuonna 2004 ilmestynyt Once, myi julkaisupäivänään kultaa Suomessa rikkoutuivat vanhat rajat jälleen kerran.
Yhtye käynnisti Oncen jälkeen maailmankiertueen joka jatkui aina vuoden 2005 loppuun asti. Vokalisti Tarja Turunen erotettiin yhtyeestä Once-kiertueen päätyttyä lokakuussa 2005. Pitkän odotuksen jälkeen yhtye julkaisi toukokuun loppupuolella uuden laulajansa, ruotsalaisen Anette Olzonin nimen, sekä singlen Eva. Menestys jatkui entisenlaisena ja Nightwishin kuudes pitkäsoitto Dark Passion Playn myynti rikkoi lukuisia arvometallirajoja ympäri maailmaa. Samoin kävi myös loppuvuodesta 2011 julkaistulla Imagenaerumilla, jota vahvistettiin jopa teeman mukaisella elokuvalla.
Vuonna 2012 yhtyeen solistiksi vaihtui hollantilainen Floor Jansen.
Floor Jansen - laulu
Tuomas Holopainen - koskettimet
Emppu Vuorinen - kitara
Marco Hietala - basso ja laulu
Troy Donockley - säkkipilli, huilut
Jukka Nevalainen - rummut
Linkki:
Tarja Turunen desibeli.netissä
nightwish.com
(Päivitetty 7.3.2018)
Kommenttien keskiarvo:
From Wishes To Eternity livetaltiointina on yksi Suomen parhaimpia. Kappalevalinnat ovat todella mainiot ja kappaleiden kuuluvuus on komea. Olisi ollut kiva olla huutamassa Kinslayeria tai The Pharaoh Sails To Orionia, mutta olin tuolloin 10-11 vuotias.
Vaikka se oikea Nightwish on menetetty, niin vanhat ajat tulevat pysymään Suomimetallin historiassa. Oceanborn on Suomimetallin merkkiteoksia, eikä sitä saa jättää mainitsematta. Jos jää mainitsematta, siitä seuraa kuolemantuomio. No ei. Kuuluu kuitenkin mainita Oceanborn, jos pitää Suomalaisesta metalli musiikista.