Epitaph

Ostaisitko levyllisen julistavaa punkkia nelikymppisiltä ukoilta? Miten niin et, Bad Religion on lähes elämänsä vedossa. Varsinkin kun nykyisten blinksatakasikakkos-puupäiden seassa tämä on kuin Dostojevski verrattuna Kata Kärkkäiseen. (Ainakin melkein…)

Religion on saanut houkuteltua takaisin riveisiinsä ykköskepittäjä – levylafkamoguli – ex-huumehörhö Brett Gurevitzin. Samalla BR on palannut emonsa (Epitaph) suojiin tekemään selvää jälkeä kaikesta maailman epäkohdista – sanottavaahan bändillä on aina ollut ja tunnetusti sävy ei aina ole ollut aina sitä soveliainta. Maailman kovaäänisin paleontologian professori Greg Graffin on nyhveröstä ulkonäöstään huolimatta aina osannut valita sanansa oikein. Me vastaan muut – valitse puolesi!

Okei, ei tämä musiikillisesti kovin edistyksellistä ole. Yhtä junttausta biisi toisensa perään, voisi joku sanoa. Äijät tekivät tätä jo parikymmentä vuotta sitten, sanoo toinen. Kaljuuntuvia ukkojakin vielä, kolmas. Silti tämä pesee suuren osan nykypäivänä julkaistavasta musiikista. Tyhjää täynnä olevien barbien ja mekaanisesti nykivien koreografioiden rinnalla tämän arvot eivät vesity minuutissa. Tehtävä on suoritettu, jos nyt ajattelet asiaa.

Jos maailmalla olisi korvat, se olisi jo pelastunut. Ainakin jos se olisi kuunnellut Bad Religionin katalogin läpi ja ottanut opikseen. Sitä se ei toki tee, mutta kuka sitä nyt muiden matkassa haluaisi mennä?