Julkaistu: 21.07.2004
Arvostelija: Marko Ylitalo
Music For Ears
Tarjolla on semi-akustista folkmusiikkia laulaja-lauluntekijältä – taas. Vaikka tämän alan yrittäjistä on tällä hetkellä jopa ylitarjontaa, niin laadukkaita ja kuuntelua kestäviä levytyksiä on silti harvassa. Puolet tälle tielle lähteneistä luulee olevansa uudelleen syntyneitä Nick Drakejä tai Tim Buckley’tä ilman riittäviä laulunkirjoitustaitoja. Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin kuuden kappaleen minialbumin muotoon puettu mestariteos.
M. Craft -taiteilijanimen takaa löytyy Martin Craft -niminen Australiasta Englantiin muuttanut miekkonen, joka ennen soolouraansa toimi Sidewinder -yhtyeen basistina ja laulajana. Craft kuulostaa välillä erehdyttävän paljon Badly Drawn Boylta, mutta on tehnyt levylleen parempia kappaleita kuin viime aikoina ideatylsyyteen ja itsensä toistamiseen vajonnut, omista biiseistään pastisseja tekemään keskittynyt pipopää Damon Gough. Dragonfly avaa levyn hiljaa kasvavalla otteellaan, jonka ei toivoisi päästävän irti. Sarah Cartwright ihastuttaa taustavokaaleillaan koko levyn ajan, mutta erityisesti Sweets -laulussa, jonka säe Take sweets from strangers/ You gotta call lets take a ride/ Want to see some places/ Gotta make some changes/ Gotta do some living tonight on jäänyt pysyvästi päähäni soimaan. Uskomattoman hieno ja intensiivinen kappale – silkkaa taikaa popmusiikiksi verhottuna.
Levyn tuotanto ja analogi-soundit tuovat mieleen Damien Ricen ylistyksiä keränneen O -albumin ja Ed Harcourtin tunnelmalliset levyt. Useissa levyn lauluissa on käytetty bossanova ja calypso -henkisiä sovituksia ja perkussioita, mitkä tuovat mieleen viime aikojen menestyneimmän trubaduurin länsinaapuristamme, José Gonzálezin. Lämpimien kotinauhoitusten ja riisutun täyteläisten lattarivaikutteiden välissä liikutaan myös ns. new acoustic movementiin liitetyn Kings Of Conveniencen mieleen tuovissa äänimaailmoissa. Näkemys ja ymmärtäminen nyanssien käytön tehokkuudesta tekevät tästä levystä hiotun timantin ilman liiallista studiokliinisyyttä. Yksi tähti lähtee pois sen takia, että levy kestää vain reilut kaksikymmentä minuuttia, tosin sitä aikaa olisi vaikea käyttää paremminkaan kuin tätä levyä kuuntelemalla.
