Julkaistu: 19.07.2004
Arvostelija: Marko Ylitalo
BV2
Porissa sitä osataan. Pori-indien veteraanit ovat julkaisseet minialbumillisen hienoa marginaalirokkia. Bändin jäsenistö koostuu kahdesta entisestä Circle -miehestä, Jyrki Laihosta ja Janne Peltomäestä, sekä Veli Nuorsaaresta, joka soittaa myös Laihon kanssa Kuusumun Profeetassa. Yhteiset sävelet löytyvät tälläkin kertaa vaihtoehto-Porin vasemmalta laidalta.
Aloitusraita Drunken Sincerety Of Hesekielissä kuuluu soittajien Circle-menneisyys ehkä selvimmin, koska circlemäisen junnaava kitararunttaus hakkaa kappaleen taustalla koko sen keston ajan. Biisissä käytetty kauhuelokuvatunnelmainen, ujeltava urkusoundi on omaperäinen lisä jo tutuiksi tulleisiin ympyröihin. Levyllä muutoin käytetyt koskettimet viittaavat vienosti post-rock-suuruus Magyar Possen suuntaan, tosin nyt liikutaan vähemmän sofistikoiduissa äänimaisemissa. Toisena kuultava levyn kohokohta Kindergarten Trad jatkaa yksinkertaisen toiston varassa, jota akustinen kitara ja hento laulu loistavasti tukevat. Central Sandras On Black Paint Porch on tylympi pyrähdys, jossa Jyrki Laiho huutaa mikrofonin särölle – instrumentaalimusiikkia vokaaleilla. Layered Ironies on yksinkertaisen heviriffin ja kauniin kitaramelodian varassa kulkeva progebiisi. Levyn päättävä Variance Valediction- Monologue lopettaa levyn juuri ajoissa jättäen kuuntelijan haluamaan lisää.
Soittajien yhteinen musiikillinen tausta ja soittokokemus kuuluvat levyltä, ja lopputuloksena on ennen kaikkea onnistunut kokonaisuus. Yhteinen historia ei ole tällä kertaa ollut taakka eikä rajoittava tekijä, vaan tae yhteistyön toimivuudesta ja yhteisestä musiikillisesta näkemyksestä, jonka avulla on ylletty ennakkoluulottomiin musiikillisiin visioihin. Reilun parinkymmenen minuutin mittainen levy on juuri sopivan pitkä, ja sillä on varianssia tarpeeksi, jotta sen jaksaa kuunnella putkeen useampaankin kertaan. Ei liian taiteellista taiderockia, eikä liian häröilevää psykedeliaa – kaikkia ainesosasia on juuri sopivassa suhteessa. Omaehtoista, luovaa, kokeilevaa ja suuntaa näyttävää indiemusiikkia, Bad Vugumin tuotokseksi ehkä jopa liiankin helposti sulatettavaa.
Kommenttien keskiarvo:
