Julkaistu: 15.07.2004
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Bandage
Alun perin Ulvilasta ponnistava Point viettää jo kohtapuoleen 10-vuotissynttäreitään, mutta miehistövaihdosten yms. takia bändin ensimmäistä varsinaista pitkäsoittoa odotellaan... Toki yhtye on tehnyt muutaman eepeen, ensin vielä silloin bändissä vaikuttaneen nykyisen Disco Ensemble -solistin Miikka Koiviston vokalisoima The Black Album vuonna 1999 sekä arvostelun aiheena oleva Last Of Them Horsemen –rykäys vuosimallia 2003. Myös nykyisin vokaaleita annosteleva basisti Jami Westergård on välillä näppäillyt kieliä Ensemblessä ja hiukan samaa DE-tatsia tuntuu jääneen myös Pointin jamittelusessioihin. Etenkin päätösraita Surfin kitarasta nousee hivenen vastaavia mielikuvia kuin Porilaisorkan paahdoista. Kuuden biisin sessioihin käytetään reilu 11 minuuttia aikaa, joten mistään jatsista ei ole kyse. Vaikkakin Restaurant Shiftin kieroilevasta rytmittelystä nousee hetkittäin mieleen jopa jazzcore-trio Deep Turtle. Poukkoilevaksi herkeävää paahtoa melko rähisevällä mikkimelskauksella, viimeiset ratsumiehet tarjoavat tiukkoja puristuksia jostain coren ja menopunkin puolesta välistä. Ihan mielenkiintoinen ”mainos” pitkäsoittoa ajatellen.