Julkaistu: 13.07.2004
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Vuonna 1999 kokoontunut Komitea hajaantui vuonna 2001, kun puolet jäsenistä siirtyi muihin tehtäviin. Kitaristi Hannu Timonen ja levyllä paljolti muista soittimista vastaava Heikki Sinisalo päättivät kuitenkin kutsua Komitean uuteen istuntoon, vaikka jäsenistö onkin vielä haussa. Yhtyeen kolmas, kaksikon yhdessä rakentama demo-ep Saatanan turvallista matkaa! tarjoilee menolla ja melskeellä etenevää suomenkielistä rockia. Alunperin YUP:n jalanjäljillä aloitellut musiikki eroaa nykypäivänä melkoisesti esikuvastaan. Toki vauhtia on ja raskatta otetta särökitaroilla. Sanoituksissakin käsitellään asioita hetkittäin Puoskarimaisen ivallishakuisesti, mutta ihan Martikaisen tasoista otetta herroilla ei toimissaan ole. Soitossa on kyllä pientä hulluttelun makua, etenkin Tragedian pöksyt tulessa –tiputtelu viehättää. Silti juttua voisi viedä pitemmällekin, nyt homma jää hiukan liikaa peruskauraksi. Sinisalon laulaessa Armahda -kappaleessa me emme armahda ketään, kaipaisin sanomaan joko järeämpiä aseita tai sitä puolimielipuolista kieroutta, jotta vakuuttuisin yhtyeen pysyvän sanoissaan. Myös Tuoreita hedelmiä saisi alun lastenloruilustaan mennä ihan pohjiin asti eli iloisella virneellä soitettuun kieroiluun. Toki herrat soittonsa hallitsevat, sitä ei voi kieltää. Ehkä kaipaan liikaakin sitä vanhaa kunnon Turpasauna-YUP:tä eikä Komitean tietenkään edes pidä moisiin sfääreihin lähteä. Silti jotain jää kaipaamaan...
Vuonna 1999 kokoontunut tamperelainen Komitea soittaa tiukasti puksuttuvaa, progesti pyörteilevää suomirockia.
Kotisivut: www.komitea.net
(Päivitetty 08.08.2006)
Kommenttien keskiarvo:
Tuntuu, että arvostelija pettyi kelpo kiekkoon ja antoi ehkä hieman matalat pisteet siksi, että se ei tarjonnutkaan Martikaisen salaista sivuprojektia, vaan pari tamperelaista nuorta musiikintekijää, jotka soittavat kieroa kotimaankielistä rokkia. Itse arviosta kun kuitenkin paistaa se, että toisaalta arostelija levystä piti. Kuunnelkaa itse, bändin kotisivuilta löytyy muutama mukava näyte (ei kuitenkaan arvostelijan kehaisemaa Tragediaa, mikä on sinänsä sääli). On otettava myös huomioon, että tässä on kyseessä demo, mihin nähden levy on varmasti useamman tähden arvoinen.
-Amurin kuulijakunta
ja vielä tuosta arvostelusta. jos ns. varsinaiset levytykset ovat keskitasoa tai siitä alas, niitä kritisoi herkemmin kuin demoja, joille voinee jotain vielä antaa anteeksikin... paljon tuntuu olevan hyviä demojuttuja ja taas vastaavasti liikaa tylsiä levy-yhtiöiden markkinoimia "isoja" bändejä, jotka lupaavat paljon mutta antavat vähän.
mutta JariJ:n käsittämättömään purkaukseen en voi olla puuttumatta.
Anteeksi vain, parahin päätoimittaja, mutta sitä syvästi halveksumaasi
kommenttia ei suinkaan esittänyt kukaan Komitean jäsenistä. Ja vaikka olisi
esittänytkin, hieman korrektimpi lähestymistapa asiaan olisi kenties ollut
paikallaan. Vai onko sivustonne politiikka se, että arvostelijoiden
mielipiteitä ei saa kyseenalaistaa? Minun mielestäni kommentin ydin ei ole
"antakaa lisää tähtiä", vaan ihmetys siitä, millaisin perustein nuo
tähdet on annettu.
Se, että demot ovat samalla viivalla ns. oikeiden levyjen kanssa, on
mielestäni hyvä asia. Olkoon niin jatkossakin, mikäli mahdollista. Lyhyt
kertaus tästä asiasta olisi varmaankin riittänyt vastaukseksi
amurilaisille.
Jotkut ihmiset kuitenkin osaavat vastata asialliseen palautteeseen
asiallisesti, toisilta tämä kyky valitettavasti puuttuu. Mutta eiväthän tällaiset
rutinat asiassa tietenkään mitään auta. Hyvää kesää.
terveisin Heikki S., Komitea
On hyvä että musiikki herättää intohimoja ja väittelyäkin syntyy. Ja Desibeli jatkaa tulevaisuudessakin totutuilla linjoilla - siihen ei muutosta ole tulossa.