Julkaistu: 12.07.2004
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Torniolaisen Moses Hazyn omakustanne-eepee on valmista kamaa. Stooges- ja Stones -pohjainen rokittelu kuulostaa kitaristi Riku Rousun laulun osalta paljolti Sideburnsilt�, mutta yhtyeen persoona kulkee silti ehk� l�hemp�n� mainittuja 70-lukuisia esikuviaan. Lis�mausteena soivat Joonas Karjalaisen jazzahtavat orgaanit sek� Pekka Tuomen jamittelevat puhaltimet tuovat soittoon sellaisen viimeisen silauksen, jota moniin vastaavaa rokkipaahtoa veivaaviin yhtyeisiin toivoisi. Soitto on vauhdikasta, mukavan t�ytel�ist� Mutantsien tyyliin ja soitto kuulostaa levylt�kin livesoittoa vastaavan orgaaniselta ja mukaansatempaavalta. Meininki on iloinen, vaikka Rousun laulu��ni onkin tuollaista neutraalia tiputtelua ja mollisontujakin osataan hy�dynt�� (rauhallisempi Stones -henkinen Black Crow on t�st� malliesimerkki). Levy� on tarkoitus k�ytt�� kuulemma jo pitk�lti tekemist� odottelevan pitk�soiton tuotantokanavien l�yt�miseen ja ihme on jos ei t�ll� n�yt�ll� kiinnostusta her�tet�. Parasta rokkia pitk��n aikaan, noin uudeksi nimeksi kent�ll�.
Menev��, juurevaa ja rikass�vyist� rokitusta muiden muassa Stonesien hengess� Torniol�ht�iselt� yhtyeelt�.
Linkki: myspace.com/moseshazy
(P�ivitetty 23.1.2011)
Kommenttien keskiarvo:
